lauantai 8. joulukuuta 2018

NOISIA - vision

Mitä?
Atomeja halkaisevaa bassojytinää.

Hype:
Rakastan drum'n'bassia. Se on yksi ensimmäisistä konemusiikkigenreistä, joita aloin oikeasti fanittamaan. Varsinkin Tampereen dnb-meiningit olivat (ainakin silloin, kun minä niissä kävin) huippuluokan bileitä! Täällä Jyväskylässä genreä kuulee aika harvoin, tai sitten se on yleistä vain UG-piireissä. (Kommentoikaa, jos tiedätte tällaisia kekkereitä Jykylässä!) Toivottavasti pääsen pian muuttamaan takaisin Treelle, sillä x-steppaamista on jo hurja ikävä! 

Noisiasta kirjoittaminen on ollut mielessä jo pitkään. Nyt on kuitenkin ollut sen verran hiljaista täällä My Ravessa, että päätin ottaa asiakseni kirjoittaa hieman hypeä. Noisia on hollantilainen konemusiikkitrio, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2003. Kaikki kovikset tietävät Noisian. Se on bassomusiikin ehdoton ikoni, jonka musiikki on niin iskevää, että taju meinaa lähteä. NOISIAn nimi ylösalaisin on VISION, mikä kertoo hieman trion visionäärisestä tavasta käsitellä konemusiikkia.

Noisia on tuottanut kolme albumia, joista viimeisintä (Outer Edges, 2016) kuuntelin ensimmäistä kertaa vasta eilen valmistautuessani tätä tekstiä varten. Aiemmasta tuotannosta muutamat biisit ovat minulle hyvin rakkaita, eikä huonoja biisejä ole tullut vastaan ollenkaan. Noisia tekee bassomusiikista taidetta, johon on samaan aikaan kiva jorata klubilla. Trio tekee paljon yhteistyötä eri artistien kanssa. Suurin yhteistyökumppani on Foreign Beggars, jonka kanssa Noisia teki yhdessä albumin I Am Legion vuonna 2013. Foreign Beggars tuo musiikkiin entistä enemmän järkeä, joka ilmenee hienoilla MC-hommailuilla Noisian mahtavan basson rinnalla.

Trion musiikki on iskevää, mehukasta ja tummaa. Tyylillisesti se on likaista ja massiivista drum'n'bassia, mutta silti monipuolista komppien ja bassokuvioiden puolella. Wikin mukaan genrekimaraan kuuluu myös breakbeat ja dubstep ynnä muut vastaavat. Voisiko bändin tyyliä kuvailla progressiiviseksi drum'n'bassiksi? Kommentoikaa ihmeessä täällä tai facessa omia ajatuksianne!

Olen nyt viimeaikoina innostunut jälleen junkkatyylisestä musiikista oman musiikkiprojektini myötä. Olisi huikeaa päästä treenaamaan Noisian biisejä oikealla rumpusetillä! Varsinkin biisi Shellshock (linkki rumpucoveriin TÄSSÄ) on aina ollut minun mieleeni. Odotuksissa on myös mahdollinen Noisian Suomen keikka, jotta tämäkin Lissu pääsisi pomppimaan oikean bändin tahtiin. Minun mielestäni Noisia on ansainnut menestyksensä nostamalla bassomusiikin uusiin sfääreihin. Toivottavasti uutta materiaalia tulee vielä pitkään!

Noisia on mielestäni genrensä paras artisti. Top 3:n valitseminen oli tällä kertaa helppoa. Kolme albumia, kolme biisiä! Tässäpä siis valintani:

TOP3:

Noisia - Split the Atom

Varmaankin bändin ikonisin biisi. Split the Atom on erikoinen ja mieleenpainuva raita, jonka muutkin kuin Noisian fanit varmasti tietävät. 'Nuff said!

Noisia & Foreign Beggars - Make Those Move

Tässä on sitä paljon puhuttua yhteistyötä Foreign Beggarsin kanssa! Vuoden 2013 sinkku on hieman prodigymaista materiaalia, mutta voimakkaammalla bassolla.

Noisia - Anomaly

Joskus albumin ihan ensimmäinen biisi iskee eniten. Anomaly on lähempänä perinteistä drum'n'bassia kuin muut saman levyn kappaleet. Tämä on yksi niistä, joita olisi kiva itsekin kokeilla rumpusetillä!

Siinäpä joulukuun ensimmäinen teksti. Ehdotelkaapa rakkaat lukijat vielä yhtä tekstin aihetta tälle vuodelle! Otan vastaan kaikenlaisia ideoita, haastatteluja ja hypetyksiä. Ja käykääpä vielä tykkäämässä blogin FB-SIVUSTA, jotta saataisiin 100 tykkääjää rikki! (Vielä kaksi tarvittaisiin! Olisitko Sinä toinen niistä?)

Loppuun vielä mainostan blogin sivupalkista löytyvää Discord -linkkiä! Tulkaa ihmeessä kanavalle juttelemaan konemusiikista tai muusta elämästä ja jakamaan suosikkiraitojanne muille discordettajille. Hyvää joulun odotusta!

torstai 15. marraskuuta 2018

The Prodigy - No Tourists - Arvostelu!

Nyt luvassa pienoinen katsaus vuoden odotetuinpaan musiikkiprojektiin. Mietin tässä useamman päivän, mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Bloggaajakaverini Raver71 ehdotti minulle sitten The Prodigyn uusimman levyn arvostelua, joten tässä sitä sitten ollaan! No Tourists ilmestyi virallisesti 2.11.2018, mutta monet saivat levyn käsiinsä vasta eilen. Itsekin olen kyllä odotellut levyä ilmestyväksi jo kauan, mutta myönnän, että kuuntelin sen ensimmäistä kertaa vasta tänään.

The Prodigyn jokaisella albumilla on ollut omat hienot hetkensä. Edellinen lätty The Day Is My Enemy (2015) sisälsi ihan kivaa materiaalia, joten oli mukavaa saada uusi albumi kuunteluun! Wikin mukaan No Touristsia äänitettiin vuosina 2017 ja 2018. Se julkaistiin bändin oman labelin Take Me To The Hospital alla. Odotukset olivat luonnollisestei korkealla.

Mutta minkälaista uusi materiaali on? Tässä pienoinen katsaus omiin mielipiteisiini.

The Prodigy - Need Some1

Levyn ensimmäinen kipale Need Some1 kickstarttaa koko homman kivasti. Kuulija tietää kuuntelevansa The Prodigya. Kantaako tunnelma läpi levyn? Sen saa jokainen itse päättää. Linkitin tähän biisin musavideon, sillä minusta se on ihan hyvä.

The Prodigy - Light Up the Sky

Light Up the Sky:n valitsin myös jaettavaksi, sillä siinä on niin mukavasti tunnistettavia prodigy-saundeja. Radiate! Illuminate! Biisi on yksi suosikeistani koko levyltä. Videon lyriikkaosuudet ovat myös kivasti toteutettu.

The Prodigy - No Tourists

Kolmannen videon tähtenä on albumin nimikkobiisi. Valitsin myös tämän jaettavaksi, sillä siinä sentään on jotain originellia verrattuna muihin.

Albumin kymmenen kappaletta ovat kaikki samasta saundimaailmasta. On vaikutteita Experiencesta, The Fat of the Landista ja muista. Joskus biisien saundit ovat melkein täysin samoja vanhempien kappaleiden kanssa. Fight Fire With Fire ja Timebomb Zone kuulostavat hieman Diesel Powerilta ja No Goodilta. Champion of Londonissa ja Boom Boom Tapissa on energiset drum'n'bass -henkiset kompit, mutta riittääkö se tekemään biiseistä klassikkoja? We Live Forever on ihan kiva biisi, mutta pari viimeistä kappaletta ovat omasta mielestäni aika turhia. Harmi, sillä mahtava finaali levylle olisi ollut hieno idea.

Yleisesti ottaen kappaleet tarvitsevat enemmän sellaisia koukkuja, jotka jäävät mieleen. Tunnelman ylläpitäjänä levy toimii kuitenkin hyvin. Voin kuvitella kuuntelevani sitä samalla, kun pelaan jotain tai matkustan bussissa. Levy myös tarvitsee hyvän äänentoiston ollakseen parhaimmillaan. (Sanomattakin selvää...) 

Niin... Albumilla ei ehkä ole samantien klassikoksi muodostuneita kappaleita, mutta nautin sen kuuntelemisesta silti. No Tourists on superkovisten tekemää musiikkia, jotta jokainen kuulija saisi olla oman elämänsä superkovis. Voin kuvitella shown tomivan hyvin myös livenä The Prodigyn lavakarismaa pursuavien jäsenten toteuttamana.

No Tourists kaipaa ehkäpä kunnon pitempää biisiä, jonka tunnelma rakentuisi kivasti ja säilyisi koko kappaleen ajan. Biisit ovat aika lyhyitä, mutta niihin on pakattu paljon energiaa. Kuuntelen levyä tässä samalla, kun kirjoitan. Pikkuhiljaa lämpenen musiikille ja alan muistamaan, miten biisit menivät. Kaikenkaikkiaan annan levylle arvosanan 6/10.

Luonnollisesti vanhemmat albumit ovat rakkaita faneille, sillä niiden uskomattoman mahtavan sisällön lisäksi niihin liittyy myös paljon nostalgiaa. Uusia albumeita on siksi helppo kritisoida. Ehkäpä No Tourists ei ole yhtä rakas kuin Voodoo People tai Smack My Bitch Up, mutta siinä on silti omat hetkensä. Minulla muutama kappale (yllä listatut) päätyivät samantien bilesoittolistalle.

The Prodigyltä kaipaisin takaisin sitä samaa innovaatiota, mistä Experience ja The Fat of the Land syntyivät. Aikoinaan kukaan ei olllut kuullut vastaavaa musiikkia missään. No Touristsin saundi on ihanasti tunnistettavaa, mutta missä se nerokkuus, joka teki bändistä maailmanluokan ilmiön? Seuraavaan albumiin lisää sitä!

Muistutuksena lukijoille! Käykää tykkäämässä blogin FB-SIVUSTA, jotta saataisiin 100 tykkääjää kasaan! Kiitos!

lauantai 27. lokakuuta 2018

Tetroid 2012 - OST

Mitä?
Kokeellista saundimaailmaa tetriksen maisemissa.

Hype:
Tetroid 2012. Paras versio perinteisestä tetriksestä ikinä. Peli ilmestyi vuonna 2008 PC:lle, ja sen kehittäjinä toimivat apocalypse Inc ja Entity. Itse löysin sen silloisen poikaystäväni kautta, ja jäin koukkuun saman tien! Pelin idea on yhdistää pelaamisen hauskuus erittäin psykedeelisellä tavalla mahtavaan soundtrackiin. Peli on puoliksi hauska tetris ja kokoelma kokeellisia konemusiikkikappaleita. Pelin kehittäjät kasasivat soundtrackiin mahtavan kasan mitä hämmentävimpiä biisejä!

Pelissä taustat, putoavat palikat ja ympäristö vaihtavat jatkuvasti olemustaan psykedeelisesti. Välillä koko homma kääntyy päälaelleen, ja tetriksestä tuleekin breakout. Myös palikoita poraava mystinen mies ilmestyy välillä tekemään tuhojaan. Kaikenkaikkiaan peli osaa olla erittäin hämmentävä, mutta sitä on silti superhauskaa pelata. Itseasiassa en ole sitä pitkään aikaan pelannut, mutta nostalgisia pelivideoita katseltuani muistin pelin olemassaolon. Muistin myös, miten hyvänä pidin soundtrackia, joten pakkohan tämä teksti oli kirjoittaa. (Vaikkakin vasta eilen julkaisin toisen tekstin!)

Peli alkaa tummanpuhuvalla ambient-musiikilla ja mitä kauemmin sitä pelataan, sitä nopeammaksi musiikki muuttuu. Palikoiden kääntelyllä ja muilla tekemisillä on myös omat ääniefektinsä, jotka on valikoitu sopimaan sillä hetkellä soivaan raitaan täydellisesti. Tetroid 2012 on hyvin toteutettu kokonaisuus, johon jää koukkuun liian helposti! Jonkin verran siinä esiintyy bugeja, muttei pelikokemus kuitenkaan latistu missään vaiheessa. 

Mutta mitäpä minä selitän, kun video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä pieni pätkä pelistä:


Soundtrackia ei kokonaisena löydy YouTubesta tai Soundcloudista, mutta muutaman kappaleen satuin löytämään. Tässä siis minilista Tetroid 2012 -teemalla!

Atomhead - Unsuspecting Broken Receiver (Tetroid 2012 intro)

Introbiisi luo pohjan pelin tunnelmalle. Nimi kertookin kaiken. Rikkinäisiä saundeja esittelevä, melkein pelottava kappale antaa tietynlaisen kuvan alkavasta pelistä. Tästä alkaa matka kohti psykedeliaa!

Idle Sunder - Signal Interference

Tämä on suosikkini tältä listalta! Mahtavan salaperäinen ja diippi kappale esiintyy pelin alkupuolella, kun asiat ovat vielä iisisti. Helpon kentän musiikkina se ei soi kovin kauan, joten oli kiva löytää se YouTubesta kokonaisena versiona. On kuin leijuisi avaruudessa keskellä ei mitään!

Critikal - Tetris

Vähän erilaista saundia tähän väliin. Tämä on hyvin haikeamielinen ja kummitteleva kappale. Tässä kohtaa peli alkaa hieman nopeutua, ja vaikeustaso kasvaa.

Zavoloka - Terroid po dolynah

Alkuun varoitan, ettei epileptikkojen kannata avata videota... Huhhui kun on räikeää kamaa! Tämän biisin kohdalla peli on jo aika vaikea, ja hektinen biisi sopii siihen hyvin. Tämä on eräitä kokeellisimmista kappaleista, mitä pelistä löytyy.

Ronny Ragtroll - Formal Greeting

Viimeiseksi laitan vielä vaikeamman tason musiikkia. Jännitys kasvaa... Pystytkö kestämään paineen? Tämän biisin tullessa pisteitä on jo paljon. Vielä vähän matkaa, ja pääset pelin loppuun tasolle 40!

En ole ihan varma, mistä Tetroid 2012:n voi ladata, mutta sivustoja on varmaankin useita. Jos kiinnostuit, niin kannattaa etsiä peli jostain! Siitä riittää pitkäksi aikaa riemua. Toivottavasti tällainen vähän erilainen teksti toi vaihtelua perus hypetyksiin. Tetroid 2012:n musiikki varmasti on sellaista, että sitä joko rakastaa tai vihaa. Itselleni se on hyvää musiikkia, koska se on niin täydellisesti yhdistetty hienoon peliin. Tällaista saundia harvemmin kuulee missään, joten kiitokset pelin tekijöille! Hyvää talven alkua kaikille lukijoille!

perjantai 26. lokakuuta 2018

TheFatRat - glitchaavaa hoppia

Mitä?
Laajalle yleisölle maistuvaa melodian juhlaa.

Hype:
Saksalainen TheFatRat on artisti, jonka musiikkia rakastaa koko maailma. Minulle nimi on ollut jo kauan tuttu, mutta olen kuunnellut vain muutamaa kappaletta ennen tämän tekstin kirjoittamista. Läskirotan tuotanto on soinut moniaissa bileissä, joissa olen käynyt. Klubeilla sitä harvemmin kuulee, mutta opiskeluaikoina se soi joka ikisessä juhlatilaisuudessa. Silloin tajusin, miten suunnattoman suosittu artisti on. Tässä siis hieman hypeä!

TheFatRatin genre on glitch hop. Genre on minulle hieman vieras, mutta wikipedia mainitsee myös EDM-genren, joka on tottakai tutumpi. Glitch hop on yleensä ottaen aika riemukasta musiikkia, joka sopii varsinkin kaikkiin bileisiin, missä on siiderin lisäksi tarjolla UFO-shottia ja mansikkaboolia! Kaikenkaikkiaan hauskaa musiikkia siis! Muita genren artisteja en edes tunne, mutta kyllä niitä ilmeisesti on. Wikipedian sivulta kun katsoin, niin muut nimet eivät sanoneet minulle yhtään mitään. Ehkäpä jokupäivä tutustun hieman muihinkin genren tyyppeihin ja katsastan, onko muilla yhtä hyvää materiaalia, kuin rotalla.

Teknisesti ottaen TheFatRatin musiikissa on paljon trioleita ja kimurantteja rytmejä. On dubstepmäisiä bassosaundeja, viheltäviä melodioita ja 8-bittistä pelimusiikkitunnelmaa. Pelaajana arvostan kovasti artistin DOTA 2 Music Packia, johon TheFatRat on luonut korviahiveleviä pikku raitoja! DOTAa en itse pelaa, mutta sen verran pelistä tiedän, että läskirotta oli oikea valinta musiikin tekijäksi. Pelin ja musiikin tunnelmat käyvät hyvin yhteen. Tässä LINKKI mielestäni parhaaseen DOTA-biisiin. Muutkin paketin biisit ovat aivan loistavia.

TheFatRat on todella tunnettu musiikintekijä. Hänen YouTube-videoilla on sellaista 100 miljoonaa katsomiskertaa. Mielestäni melodiat ja mehevät saundit ovat parasta artistin tuotannossa. Musiikkiin tekee mieli tanssia. TheFatRatista tykkäävät monet sellaisetkin, jotka eivät konemusiikista muutoin perusta. Se on varmasti toiminut siltana konemusiikkiin monien kohdalla. Itse linkitän tällaisen saundin happy hardcoreen ja hardstyleen. Sitä kautta sitten voi seikkailla drum'n'bassin, progetrancen ynnä muun pariin! 

TheFatRatin tuotanto on hyvin innovatiivista. Hän on keksinyt jokaiseen kappaleeseen uniikin melodian, jollaista ei ole muualla kuultu. Isoimman hitin "Unity" jätän nyt top3:sta pois, sillä en oikein fanita 8-bittisiä saundeja modernissa musiikissa. Kaikilla on tietenkin omat makunsa, mutta näin tällä kertaa. Käytin kunnolla aikaa TheFatRatin tuotannon tutkimiseen, ja nämä jäivät eniten mieleen! Tässäpä siis Top3! Toivottavasti maistuu.

TOP3:

TheFatRat - The Calling (feat. Laura Brehm)

Laura Brehmin lauluja on TheFatRatilla useampikin, joista Monody on varmasti tunnetuin. Valitsin siis listalle tämän. The Calling on vuodelta 2016, jolloin siihen muistaakseni tutustuinkin. Biisi on moneen muuhun verrattuna aika rauhallinen ja siinä on keskitytty enemmän eeppiseen tunnelmaan kuin riemukkuuteen.

TheFatRat - Xenogenesis

Xenogenesis on ensimmäisiä biisejä, mitä läskirotalta kuulin. Kutkutteleva sointukulku aiheuttaa samantien koukun, ja biisiä kuuntelee jatkuvasti repeatilla. Dubstepistäkin vaikutteita saanut kappale on mehukas ja jännittävä.

TheFatRat - Time Lapse

Viimeiseksi hyvin mielenkiintoinen kappale. Monimutkainen melodiatykitys tekee tästä listalle pääsevän biisin. Time Lapse on varsin pippurinen pikku kappale, jonka tunnelma on artistin parhaisiin kuuluvaa. 

Siinä siis hieman glitch hoppia lumiseen syksyyn! Nyt on perjantai, joten laittakaapa top3:n tarjonta soimaan ja lähtekää baanalle! Kommentoikaa, jos on kommentoitavaa, laittakaa ideoita, tykkäyksiä ja ehdotuksia. Muistakaa, että blogin FB-SIVU on olemassa. Linkki konemusiikkiaiheiseen discordiin löytyy sivupalkista. Kiitos kaikille lukijoille ja tukijoille!

torstai 18. lokakuuta 2018

Technikore / Technikal - nopeutta ja koukkuja

Mitä?
Aliasten takana piilevä superlahjakkuus.

Hype:
Technikoresta kirjoittaminen on ollut mielessä jo pitkään. Halusin vaihtelua perus tranceen, joten kuuntelin muutaman happy hardcore -mixtapen YouTubesta ja etsin uusia artisteja sitä kautta. Technikore on alunperin britanniasta kotoisin oleva artisti, johon tutustuin itseasiassa jo paljon ennen kyseisen nimen löytämistä! Technikorella on monta aliasta, joista yksi sattuu olemaan Technikal, jonka biisejä olen itseasiassa kuunnellut jo aiemmin. Tutustuin tähän nimeen facebookin biisikimaran aikana, ja herran tuotanto nousi samantien suosikkien joukkoon.

Vasta (hollanninkielistä) wikipediasivua luettuani tajusin, että nuo kaksi technimiestä ovatkin sama henkilö - Alf Bamford. Päässä raksutti ja hoksasin, että tottakai! Kaikkea sitä oppii näitä hypetyksiä tehdessä. Olinkin aiemmin miettinyt, että onpa samankaltaiset nimet kahdella eri tyypillä. Noh. Nytpä tiedän miksi.

En tutkinut jokaisen aliaksen tuotantoa, mutta yleisesti ottaen herran tuotanto on hardimman puoleista. On happy hardcorea ja hard trancea. Sinkkuja artistilla on todella paljon. Mielestäni Technikore on ehdottomasti yksi parhaista genrensä tuottajista! (Sanoo Lissu, joka vasta vastikään tutustui hard trancen ihmeelliseen maailmaan...) Happy hardcore taas on minulle tutumpi genre, ja Technikoren saundi saa minut uskomaan sen tulevaisuuteen. Tottakai genren saundit muuttuvat ajan myötä, mutta sama ihana juustoinen olemus säilyy. Omasta mielestäni nostalginen happy HC ja uusi tuotanto ovat oikeastaan yhtä hyviä.

Tykkään Technikoren musiikista siksi, koska jokaisessa biisissä on tietynlainen koukku, joka saa kuuntelemaan sitä kerta toisensa jälkeen. Nämä koukut kutkuttelevat korvia. Kuuntelin artistia samalla, kun katsoin Crash Bandicoot -videoita Tubesta ja voin sanoa, että siinä meni kirjaimellisesti tunteja. En meinannut edes malttaa mennä nukkumaan, koska musiikin kuunteleminen oli niin antoisaa! Olen sellainen henkilö, joka jää todella pahasti koukkuun hyviin biiseihin. Kuulokkeet täysille vaan, vaikkei se kovin terveellistä olekaan. Täytyy sitä välillä nauttia oikein kunnolla!

Itse olen tutustunut lähinnä Technikore -nimellä olevaan tuotantoon, mutta ehkä nyt olisi aika myös katsaista muutkin aliakset tarkemmin. Muut nimet, joita wikipediassa mainiittiin, eivät ole minulle tuttuja, mutta varmasti niidenkin takana on hyvää musiikkia. Monipuolinen tarjonta houkuttelee. Laittakaa ihmeessä kommentteja, jos tiedätte hyviä technibiisejä! Kuuntelen niitä mielelläni. 

Sen jälkeen, kun tajusin kahden nimen olevankin sama, oli Top3:n kasaaminen huomattavasti helpompaa! Laitoin "hitaamman" biisin ensimmäiseksi, jonka jälkeen tempo nousee happy hardcoren tasolle. Nauttikaa!

TOP3:

Technikal - Terminal Velocity

Käytän nyt samaa mielikuvaa, kuin joskus aiemmin yhtä hyvän biisin kohdalla. Iskee kuin kaksitonninen leka! Tämän biisin minulle linkkasi yksi kaveri facebookin biisikimarassa. Tämä on niin suunnattoman kovis biisi, että ei sanat riitä kuvailemaan! 

Technikore - Like A Meteor (Aeris' Theme)

Sitten hieman pelitunnelmaa. Final Fantasy 7:n musiikkia hardcoreksi remixattuna! Tämä biisi on erään pelihahmon tunnari. Hahmo on surumielinen, mutta toiveikas, mikä kuvaa kappaletta oikein hyvin. Mielestäni tämä on tosi taitavasti remixattu. Kiitos Lunitsille Final Fantasy -tietämyksestä! Tässä LINKKI alkuperäiseen teemaan.

Nathalie & Technikal - Big Sky (Technikore Remix)

Viimeiseksi jätin vokaalibiisin. Kaunis sointukierto ja salaperäinen Nathalie kehittävät yhdessä sen koukun, josta aiemmin puhuin. It's a big sky!

Muistakaapa käydä tykkäämässä My Raven FB-SIVUSTA jotta saataisiin 100 täyteen! Ja kuten aina, laittakaa ehdotuksia, kommentteja ja hyviä biisejä tulemaan. Syksy on jo pitkällä, mutta vielä ei ole liian pimeää. Nauttikaa siis päivänvalosta, juokaa kahvia (ja siideriä) ja kuunnelkaa hyvää musiikkia. Lissu kiittää.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Driftmoon - sydän ja mieli

Mitä?
Trancematka läpi täydellisen musiikillisen harmonian.

Hype:
“Driftmoon is heart and mind combined into perfect musical harmony"

Näin kuvataan tämän päivän hypetyksen aihetta! Driftmoon on ollut minulle osittain tuttu jo kauan, mutta vasta tänään aloin tutkimaan artistia enemmän. Päätin jo aikaisemmin tällä viikolla, että kirjoittaisin jostain vahingossa tapahtuneen pienen tauon jälkeen. Selasin siis jo legendaksi muodostunutta trancelistaan YouTubessa. Monista artistista olin jo kirjoittanut, mutta Driftmoon vaikutti hyvältä uhrilta! Hypetystä siis taasen luvassa.

Bongasin Driftmoonin alunperin Langen radiomixtapesta. Biisi oli Exodus, jonka olen jo maininnut toisessa tekstissä, joten tähän hypeen piti löytää jotain muuta yhtä hienoa. Ja kyllähän sitä löytyi. Kymmenien biisien muodossa. Ihastuin artistiin jatkuvasti syvemmin. Driftmoon on koostunut aikojen saatossa useammasta henkilöstä, mutta tällä hetkellä sitä pyörittää herra nimeltä Juraj Klicka. Projektin alkuvuotta en saanut mistään selville, mutta uskoisin, että se on kohtalaisen uusi verrattuna muihin blogin artikkelien aiheisiin. Yhteistyötä artisti on tehnyt monien tahojen kanssa. Esimerkiksi suomalainen Taival on yksi näistä tahoista. 

Driftmoonin saundi on suureellisen melodista, orkesterisaundeilla vahvistettua ja eeppistä. Biisien pudotukset ovat massiivisia! Sellaisia, että nousee iho kananlihalle. Tiesin artistilta vain pari biisiä ennen tätä päivää, mutta voi luoja että uudetkin tuttavuudet kolahtivat täysiä. Tykkään kuunnella tällaista musiikkia, joka on täynnä tunteita. Varsinkin hyviä tunteita.

Driftmoonin soinnutus on mielestäni se, miten se eroaa muista artisteista. Kuviot ovat harmonisia ja klassiseen musiikkiin viittaavia. On viulusaundia ja sellosaundia, kummittelevia vokaaleja ja muuta kaunista. Klassisesta musiikista on kuitenkin otettu parhaat ominaisuudet ja yhdistetty ne moderniin tranceen. Ehkäpä Driftmoonin tuotanto olisi sopinut hyvin Classical Trancelations -konserttiin? (Kävikö siellä ketään lukijoista? Tässä linkki Ave arvioi -blogin juttuun!)

Biografian mukaan Driftmoonin rallit ovat lähitulevaisuuden klassikkoja. Ja taitaa bio olla oikeassa. Tällaisten artistien vuoksi trance on tämänhetkinen suosikkigenreni. Paljon olen kuunnellut muutakin, mutta siihen päädyn kerta toisensa jälkeen takaisin.

Top3 oli tällä kertaa melkein selvä juttu. Kaksi biisiä oli jo listalla, joten vain kolmas puuttui. Sen etsiminen olikin hauskaa puuhaa, sillä biisit olivat toinen toistaan huikeampia. Toivottavasti valintani kelpaavat lukijoille!

TOP3:

Driftmoon - From The Ashes (Extended Mix)

Tuhkista nousevaa saundia ja kaunista selloilua. From The Ashes päätyi samantien listalle, kun sen ensimmäistä kertaa kuulin. Tunnelmaltaan tumma ja sielukas biisi käsittää kaiken sen, missä Driftmoon onnistuu parhaiten. Klassisesta vaikutteita saanut kappale oli luonnollinen valinta top kolmoseen.

Driftmoon - Lights Will Guide You Home (Original Mix)

Tämä oli se kolmas biisi. Surullinen lauluääni yhdistettynä komeaan sointukulkuun iskivät eniten kaikista niistä biiseistä, joihin tutustuin. Nimenkin mukaan tässä on tiettyä toiveikkuuta.  Surua ja toivoa. Kaikenkaikkiaan uskomattoman tunteellista musiikkia!

Driftmoon - Beggar In Your Own Kingdom

Tämä taisi olla kaikkien aikojen toinen biisi, mihin Driftmoonilta tutustuin. Biisin alkupuoli on vähän mitäänsanomaton, mutta sen jälkeen alkava huikea melodia korvaa kaiken! Pakko tämä oli saada listalle. 

Siinäpä oli taas tekstiä. Seuraavien artikkelien aiheet ovat jo aikalailla selviä. Luvassa on drum'n'bassia ja muuta mukavaa! Ehdotelkaa toki, jos tulee muita ideoita mieleen! Otan vastaan ehdotuksia, haastatteluja, biisiarvosteluja yms! Ja muistakaa tykätä blogin FB-SIVUSTA, sillä 100 tykkääjän raja on ihan justiinsa menossa rikki. Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Lucky Genre Seven

Konemusiikki käsittää aivan älyttömän määrän eri genrejä ja sub-genrejä! Monet miettivät, mitä järkeä niin monessa lokerikossa on, mutta itse pidän niitä suunnattomana helpotuksena. Ei tarvitse itse yrittää kuvailla kuuntelemiani biisejä, vaan genren heittäminen keskusteluun auttaa. Toinen hyöty on ihmisten saaminen klubille ostamaan lipun sen perusteella, mitä flyereiden mainoksissa on genreiksi isketty. Itse en menisi klubille, jos mainoksessa lukisi vain "konemusaa tarjolla! 10€ lippu!" Paljon helpompi on tarttua tapahtumaan, jonka genret on selkeästi mainittu julisteessa tai fb-tapahtuman sivulla.

Itse pidän lähestulkoon kaikista konemusiikkigenreistä ja toki muistakin musiikkityyleistä sen koneellisen ulkopuolelta. Listasin tähän artikkeliin muutaman, josta minulta löytyisi jotain sanottavaa. Nämä ovat siis omia mielipiteitäni, joten laittakaapa kommentteihin, mikäli olette kohteliaasti eri mieltä jostain asiasta. Lista toimii myös osittain hyvänä opetustekstinä niille, jotka ovat vasta alkaneet elektronista musiikkia kuuntelemaan. Tässä siis Lissun genrekimara!


1. TRANCE

Taisi olla kaikkien aikojen toinen konemusiikkigenre, johon tutustuin. Lähdin etsimään sitä isoa saundia. Kaverit MSN Messengerissä auttoivat kovasti löytämään juuri tämän mahtavan tranceskenen! Iso kiitos kuuluu heille lukuisille ystäville, joiden kautta tähän rumbaan päädyin. Olin itse 16-17 -vuotias, kun genreen tutustuin, joten olen nyt rapeat kymmenen vuotta kuunnellut monenmoisia artisteja ja ralleja!

Erilaisten tunteiden ilmaisu trancesssa on voimakasta! Ulkopuolisten korviin se saattaa kuulostaa pelkältä jumputukselta, mutta kyllä me reivaajat kuulemme siinä paljon enemmän. On nousuja, droppeja, melodioita ja kikkailukuvioita. Trance tuo ihmisiä hyvin yhteen. Kaikki bileissä kävijät ovat iloisia ja ystävällisiä (ainakin kaikki, joihin itse olen törmännyt!) Rakkaus tranceen on elämäntapa, johon kuuluu klubeilla käynti ja lukuisten mixtapejen ja raitojen suurkulutus. Tällä hetkellä en voisi kuvitella elämää ilman tätä jumputusta. Aina löytyy uusia tekijöitä ja biisejä kuunneltavaksi! Itse tykästyn aina biisiin kerrallaan ja laitan sen repeatille soimaan. Tämä on ehdottomasti tämän listan kulutetuin genre.

Olen varmaan jo aiemminkin blogissa maininnut, että Top3 tranceartistini ovat ehdottomasti Heatbeat, Orjan Nilsen ja Jorn van Deynhoven. Jokaisesta on olemassa jo oma tekstinsä, joten en tähän kovin paljon heitä hypetä. Laitan vain linkin kappaleeseen, jonka avulla fiilistelin tätä ensimmäistä listan genreä! Tässä siis Armin van Buuren - Shivers vs. Photographer - Airport (Armin van Buuren Mashup)

2. DRUM'N'BASS

Tähän genreen tutustuin muistaakseni vuonna 2008. Huikeat rumpukompit ja syvät bassojytinät saivat pikku-Lissun ihastumaan. DnB:ssä vakuuttaa eniten sen erikoinen tanssiskene. Eräs video (linkki TÄSSÄ) sai minut ja muutamat kaverit innostumaan x-steppaamisesta, (joka meidän porukassa toteutui ennemminkin miss-steppinä...) Venäjällä taitaa muutenkin olla vähän isompi katutanssiskene kuin Suomessa. Silti täälläkin näkee klubilla pomppijoita! On kivaa mennä dnb-bileisiin ihastelemaan ihmisten omintakeisia tanssiliikkeitä.

Aikoinaan Tampereen edesmenneessä Volumessa oli drum'n'bassia valehtelematta joka viikko. Voi luoja että siellä tuli käytyä! Silloisia suosikkeja olivat Sub Focus, Noisia ja Black Sun Empire. Klubilla pyöri sekalaista sakkia, joista monilla oli päällä dnb-paita (sisäpiirivitsi... kyseessä siis perus ruudullinen flanellipaita.) DnB tosiaankin houkutteli aivan oman porukkansa tanssimaan. Genreen sisältyy uskomatonta energiaa monissa eri muodoissa: On litkua, tech-steppiä, väkevämpää, vokaalimpaa, tummaa ja onnellista. Yhteisenä tekijänä on kuitenkin break-biitti, joka tarkoittaa sitä, ettei kick lyö koko ajan tasaiskuille. Tätä komppia soittelin mielelläni rumpusetillä, kun vielä oli mahdollisuus sellaisen soittelemiseen.

Genren materiaalista tykkään eniten Pendulumin vuoden 2005 Essential Mixistä. Se on parhaita mixtapeja ikinä! Yksi biisi on kuitenkin muodostunut porukan legendaksi. Sub Focus  - Special Place soi Tampereen Musiikkiakatemian pippaloissa joka ikinen kerta. Hyviä muistoja tulvi heti mieleen kun laitoin biisin soimaan. Drum'n'bassia parhaimmillaan!

3. HAPPY HARDCORE

Vielä pari vuotta sitten en kehdannut myöntää, että kuuntelin iloista hardcorea. En muista tarkkaan, milloin genreen tutustuin alunperin, mutta epäilen, että hyvällä ystävälläni DJ Mekellä oli osansa asiassa. (Meken perinteisessä uudenvuoden mixtapessa on kiva kokoelma iloisia biisejä!) Happy HC saa minut aina biletuulelle! Vuosien saatossa kokoelmiini on päätynyt toinen toistaan iloisempia biisejä. Osassa pianopimputuksia, lead-melodioita tai juustoisia vokaaleja. Tempo on kova, kuten hardcorepohjaisessa musiikissa kuuluukin olla! Genreen liittyy tiukasti candyrave-tyyli, jota tykkäsin referoida klubivaatteissani silloin tällöin. Joidenkin mielestä genre on kuollut, mutta itse tiedän paremmin. Happya tehdään edelleenkin Suomessakin!

Happy Hardcore on vanha genre, jonka vaikutusesta genre #2 sai alkunsa. Itse tykkään kuunnella varsinkin englantilaisen DJ Briskin vanhoja mixtapeja, joissa on sitä alkuperäistä taikaa. Muita tunnettuja Happy-tyyppejä ovat RMB ja Marusha. Genrestä olen tehnyt myös listan. 

Tällä hetkellä myönnän itsevarmasti, että tämä on yksi suosikkigenreistäni! Harvoinhan sitä pääsee klubilla kuuntelemaan, mutta onneksi on hyvälaatuiset kuulokkeet tietokoneella. Tällä hetkellä näissä kuulokkeissa pyörii Helix - U R Everything, jonka myös soitimme livebändi Headcrab Infestationin kanssa Tampereen YO-talolla vuonna nakki ja perunamuusi.

4. PSYKE

Joskus tulee sellaisia kausia, että tulee kuunneltua psykeä. Näitä kausia ei ole usein, mutta yleensä hoksaan jonkin vanhan psykebiisin, joka lukioikäisenä kuuntelin ja joihin tykkään palata vielä vuosien jälkeenkin. Psyke oli se ihan ensimmäinen konemusiikkigenreni, (jonka jälkeen tutustuin tranceen ja drum'n'bassiin). Silloisen avopuolisoni kautta sain suurimman osan psykekokemuksistani.

Psytrancessa ja goassa on aivan huimaa menoa ja meininkiä. Joidenkin korvaan psyke kuulostaa liian monimutkaiselta, mutta parhaimmissa tapauksissa kaikki se kaaos on jollain tapaa saatu hallintaan ja biisi on balanssissa. Saundeja joka biisissä on hurjasti, melkein ylenpalttisesti. Harvoista biiseistä on tullut kunnolla suosikkeja, mutta niitäkin on. Tällä hetkellä fiilistelen ikivanhaa psykesuosikkia, joka on tietenkin Eskimo - My Rave! Hohhoi. Nyt kaikki tietävät, mistä olen blogini nimen napannut...

Klubeilla psykebileissä on myös omanlaisensa porukka. Tampereella kävin sellaisissa useinkin, tosin en aivan täysin sopeutunut siihen joukkoon. Minulle psyke tarkoittaa eteenpäin vievää musiikkia, jonka energia kantaa läpi bileyön! Suomessa on ihan omanlaisensa psykeskene, mihin en itse koe kuuluvani, mutta osaan arvostaa sitä työtä ja vaivaa, mitä näihin festareihin ja psykebileisiin menee.

5. TEKNO

Sitten yksi suosikkigenreistäni! Tämäkin pitää sisällään lukuisia eri alagenrejä, mutta puhun nyt teknosta yleensä. Oi että! Mitä minimaalimpaa, sitä parempaa! Teknoa voisi kuvailla hyvin itseään toistavaksi musiikiksi. Tässä yhteydessä se ei suinkaan ole huono homma! Teknossa toistetaan 2-4 tahdin pätkää välillä temppuillen ja rutiinia muuttaen. Nämä pienet muutokset ovat kaikki kaikessa.

Monien mielstä tekno on tylsää kuunneltavaa, mutta minusta se sisältää hienovaraista kikkailua ja äänimaailmaa. Monet myös käyttävät termiä tekno yleisenä sanana konemusiikista. Itse yritän aina opastaa ihmisiä pitämään teknon teknona. Teknon parissa tanssiminen on jotenkin ihanan virvoittavaa. Se ei muuta tarvitse, kuin strobon ja savukoneen kaverikseen! Kunnon äänentoiston kanssa tekno on aivan älyttömän hienoa herkkua, jota saisi olla tarjolla enemmänkin. Viime viikolla kävin Jyväskylän Escapessa tanssimassa insomnia-reiveissä, jossa oli tarjolla ihanan teknohtavaa musiikkia. Tanssin tunnin putkeen.

Tekno on mahtavaa varsinkin liikkuvassa välineessä kuunneltuna. Onnibussin kalpean sininen valaistus... Ohi kiitävät katulamput... Pimeä sisätila, pehmeä penkki ja soitin täynnä minimal teknoa. Paras tapa matkustaa!

Tätä genreä varten tongin vanhoja suosikkejani ja löysin täydellisen jaettavan biisin. Sehän on tietenkin King Unique - 2000000 Suns. Lemppari teknoartistini on kylläkin Maetrik, josta on myös oma tekstinsä, sekä Industrialyzer, joka tuottaa vähän rankemman sortin teknoa.

6. CHILLOUT

Tästä genrestä kirjoitin listankin tuossa vähän aikaa sitten. Onhan se hyvä chillout ihanaa kuunneltavaa. Sopii varsinkin opiskelun ja muun työskentelyn/rentoutumisen taustalle. Aika monia biisejä voi luokitella chilloutin alle, mutta monet menevät myös loungemusiikin alle. Genre on muidenkin listattujen kanssa hyvin monipuolinen ja laaja käsitteenä. Yleisenä piirteenä voisi mainita hitaamman tempon. Kick ei myöskään ole niin suuressa osassa verrattuna esimerkiksi teknoon.

Tykkään itse kuunnella chillouttia erilaisten kirjoitustöiden parissa. Kirjoitin sitten fiktiivistä tarinaa tai arvostelua Sokerinoppaan, niin chilloutista saa aina hyvän mielentilan. Harvoin sitä tulee kuunneltua ihan vain kuuntelun vuoksi! Minulle chillout tarkoittaa onnellista mieltä juuri toteutetun suursiivouksen jälkeen, kun saa vain chillata koneella Microsoft Wordin kanssa ja juoda Clipperin sitruunainkivääriteetä.

Boards of Canada ja Ulrich Schnauss ovat suosikkejani tästä genrestä. Canadaa olen kuunnellut varmaankin eniten. Sitä soi myös juuri nyt kuulokkeista, kun laitoin soimaan: Boards of Canada - Peacock Tail! Biisi on minulle rakas, sillä tutustuin siihen vuosia sitten ja se on minulle synonyymi chilloutille.

7. ELECTRONICA

Aah.. Oman musiikkiprojektin genre! (Tai ainakin siihen asti, kunnes jokin parempi nimitys meidän tyylille keksitään...) Electronicaa olen kuunnellut lapsesta lähtien, vaikken silloin tiennyt konemusiikista yhtään mitään. Kuitenkin vanhoilla rakkailla c-kaseteillani oli montakin electronicabiisiä. Lapsuudessa pidin näitä biisejä lievästi hupsuina, mutta vanhemmiten opin arvostamaan niitä aivan uudella tasolla.

Electronicaa sanotaan monesti "älykkääksi" tanssimusiikiksi, mikä on hieman hölmö käsite. Ovatko muut genret sitten idiootteja? Mutta se ainakin on varmaa, ettei genre ehkä sovi kaikkein parhaiten perus klubiasetelmaan. Electronica on lähellä electroakustista taidemusiikkia, josta pidän myös paljon. Olen muun muassa Orbitalin tuotannosta tehnytkin sovituksia kamarimusiikkiyhtyeelle. Se oli hieno projekti! Toivottavasti siinä mukana olleet lukevat myös tätä tekstiä.

Suosikkejani tästä genrestä ovat jo omat tekstinsä saaneet Orbital ja Fluke. Tällä hetkellä taustalla soi Orbital - The Girl With The Sun In Her Head

Itselläni on electronicaa kuunnellessa samanlainen fiilis, kuin klassista musiikkia kuunnellessa. Siihen haluaa keskittyä täysin! Monet biiseistä ovat varsinaisia mestariteoksia, joihin ei kyllästy sitten millään. Electronicaa on vaikea kuvailla, sillä sitä on niin monenlaista. Wikipedian mukaan electronica ei ole genre laisinkaan, vaan yleinen nimitys konemusiikille, joka eroaa perus tanssittavasta musiikista. Mitä mieltä te lukijat olette? Onko #7 täysin hapatusta?

***

Siinä vähän pohdintoja konemusiikista. Oli kiva vähän saada omia ajatuksia selvemmäksi!

Mikäli heräsi mietteitä tai kommentteja, niin postatkaa tänne, facebookkiin tai discordiin. Ideoita tekstien aiheiksi saa myös heitellä! Otan vastaan kaikenlaisia ideoita, haastatteluja ynnä muita. Käykää tykkäämässä myös FB-sivusta, jossa 100 tykkääjän raja on menossa pian rikki! Kiitos kaikille tykkääjille!

torstai 13. syyskuuta 2018

Top 10 Deep End

Seuraavaksi luvassa minulle tärkeää listaa! Tätä oli erittäin vaikea (mutta mielenkiintoinen) tehdä, sillä vaihtoehtoja oli niin monta niin monesta eri genrestä! Deep End (Syvä Pääty) on kasattu valitsemalla muutamia omia suosikkeja ja tutkimalla minulle Trance Family Finland -ryhmässä suositeltuja artisteja ja biisejä. Kiitos kaikille osanottajille! Vastauksien määrä sai minutkin häkeltymään. 

Jälleen kerran en ole suunnaton puristi, mitä genreihin tulee. Luvassa on trancea, teknoa ja jotain siltä väliltä. Yhteisenä teemana on kuitenkin keskiyön kuutamouintiin soveltuva musiikki. Sukeltakaa silmät kiinni viileään altaaseen ja tuntekaa veden paino olkapäillä. Tässä siis minun Top 10!

1. Matan Caspi, R3cycle - Amphibious (Original Mix)


Tähän törmäsin sattumalta, kun annoin YouTuben ehdottaa minulle seuraavaa kuunneltavaa. Syvänmeren tunnelma sopii usvaiseen syysyöhön. Listan ensimmäisen paikan kappale ansaitsi hienolla videon kuvalla, joka passaa listan yleiseen ilmeeseen. Kuuntelen tätä tälläkin hetkellä kuulokkeista, sillä pehmeän ihana bassorumpu kuulostaa niin hienolta!

2. Miika Kuisma - Orbiter (Original Mix)


Seuraavaksi kappale, joka minut inspiroi tätä listaa tekemään!! Olen kuunnellut Kuismaa jo lukioikäisestä lähtien, joten halusin jakaa tämän muillekin. Orbiter on vaan niin uskomattoman kaunis ja hienovarainen biisi. Se herättää kuuntelijan mielikuvituksen avaruusmaisilla saundeillaan. Kiitos Kuismalle myös kommenttiketjuun vastaamisesta! It made my day.

3. Adana Twins - Uncompromising (Original Mix)


Tämän otin suoraan Trance Family Finland -ryhmän kommenttiketjusta! Biisi on erikoisella tavalla sähköinen ja syvä. Siihen on sisällytetty todella monipuolisia efektejä, jotka toimivathyvin yhteen. Tämä nousi kyllä yhdeksi suosikeistani! Videon kuvakin on valittu hyvin. Äänimaailma on kuin rapistuvan, aution kaupungin ambienttia.

4. Dominion - 11 Hours (Z2 Remix)


11 Hours on kappale, jonka ihan ensimetreillä halusin sisällyttää tähän listaan. Muistaakseni bongasin sen miljoona vuotta sitten jonkinlaisesta genrekartasta, missä tämä oli listattuna "Deep Trancen" kohdalle. Saundit ovat tummia, ja kaunis, pehmeä naisääni kruunaa kappaleen! Time is on our side...

5. John 00 Fleming - Chemical Equilibrium (Original Mix)


00 Fleming pääsi yllättämään tällä biisillä! Nimi on minulle hyvinkin tuttu, vaikken aivan kunnolla ole artistiin tutustunutkaan. En osannut arvata, että herralla olisi näinkin syvällistä musiikkia. Tämänkin bongasin TFF:n ketjusta. Kuuntelin sen ja samantien päätin, että tämän on päästävä listalle! Melodia on tietyllä tapaa aavemainen. Suoraan suosikkeihin!

6. Maetrik - Simplemen (Original Mix)


Pari kommentoijaa ehdotti Maceo Plexiä listalle. Artistin toinen nimi Maetrik on minulle kuitenkin rakkaampi, joten otin listalle mukaan yhden niistä biiseistä. Maetrikin joka ikinen kappale on diippiä teknoa, mutta valitsin sellaisen, jota varsinaisesssa Maetrik-artikkelissa ei esitelty. Simplemenin jännä saksofoni-melodia ja kunnon bassoelementti ovat ainakin minusta miellyttävän minimaaleja.

7. Tim Penner - The Temptress (Original Mix)


Sitten taas TFF-biisiä! Minulle ehdotettiin pariakin Tim Pennerin kappaletta, joista tämä oli mielestäni paras. Kummitteleva naisääni sopii kuin nenä päähän tähän kauniiseen biisiin. Voin kuvitella kuuntelevani tätä olohuoneessa maaten, pelkkä UV-lamppu päällä. Jotenkin tämä vain iski minuun enemmän kuin mikään muu ehdotettu biisi!

8. Mike Foyle pres. Statica -- Deadly Nightshade (Original Mix)


Foyle on minulle paremmin tuttu artisti, jonka biisit ovat toinen toistaan nätimpiä. Alunperin suunnittelin listaan kappaleen Blossom, mutta sen esittelin jo varsinaisessa artikkelissa. Tätä olen kuunnellut jonkin verran jo ennen listan tekemistä. Vokaalit ja ajoittainen viulusaundi ovat ehkä vähemmän diippejä kuin muut listan biisit, mutta mielestäni tässä on silti tummaa tunnelmaa.

9. Mononoid - Orbit Rain (Original Mix)


Tämä nousi mielenkiinnon kohteeksi erästä mixtapea kuunnellen. Kuvankin perusteella kunnon sadepäivän musiikkia. Ihanan minimaalinen tunnelma sopii toki myös keskiyön kävelylenkille! Kaunis äänimaailma kehittyy hienosti läpi kappaleen, välillä feidaamalla taustalle ja välillä etulinjaan. 

10. Fluke - O.K.


Flukesta olen myös kirjoittanut oman artikkelin. Jälleen kerran valitsin kappaleen, jota en ole aikaisemmin esitellyt missään. Listan loppua kohden voi valita vähän genrejen vierestä olevan biisin. Avaruusmaiset saundit ja hidas tempo tekevät tästä mielestäni kuutamouintimusiikkia!

BONUS: György Ligeti: Lux Aeterna


Bonuksessa voi laittaa koko homman plörinäksi ja valita jotain ihmeellistä. Ligetin Lux Aeterna on eräs ehdottomista suosikeistani klassisen musiikin puolella. Biisissä on 16 eri laulustemmaa! Sen tunnelma on kuin leijuisi avaruudessa kohti jonkinlaista kaunista entiteettiä, joka saattaa olla vaarallinen tai lempeä. Mikäli 10-minuuttinen meditointi kiinnostaa, niin laittakaa ihmeessä tämä taustalle, valot pois ja silmät kiinni. Tämän valitsemista bonukseksi en sen enempää selittele. Deal with it.

Toivottavasti nautitte tästä listasta yhtä paljon, kuin minä! Kiitos kaikille lukijoille ja niille yli 30 kommentoijalle, jotka tekivät kirjoituksen tutkimisesta vaikeaa, mutta hauskaa. Alunperin ajattelin, että maanantaina otan muutaman kommentoijan biisin mukaan, mutta ehdotuksia tuli niin paljon, että koko homma siirtyi torstaille.

Ehdottakaa toki aiheita, joista haluaisitte tekstin! Ja muistakaa käydä tykkäämässä blogin FB-sivusta, jotta saataisiin 100 tykkääjän raja rikki. Hyvää syksyä kaikille!

perjantai 31. elokuuta 2018

Bart Claessen / Barthezz - liikettä ja valoa

Mitä?
Jykevää musiikkia klubbaajien mieleen.

Hype:
Vielä ehtii julkaista yhden blogitekstin ennen syyskuuta! Syksy on alkanut oikein hyvin Chillout-listan ja uuden musiikkituttavuuden kanssa. Tämän tekstin aiheen löysin tutkimalla syvään ja tarkasti omaa trancelistaani YouTubessa. Jorn van Deynhovenit ja Orjan Nilsenit on jo käyty läpi aiemmissa hypetyksissä, ja tänään onkin luvassa jotain erityistä.

Bart Claessen on Alankomaista kotoisin oleva tuottaja/DJ, joka tunnetaan oikean nimensä lisäksi nimellä Barthezz. Tutustuin Claesseniin yhden ainokaisen remixin kautta. (Linkki löytyy myöhemmin Top3 -osiosta!) Tyypilliseen tapaan ihastuin tuotokseen heti, mutta vasta tänään päätin tutkia artistia tarkemmin. En muista yhtään, mistä tuon maagisen remixin alunperin löysin, mutta suosikkilistalleni se oli kuitenkin päätynyt. Olen sitä jo jakanut facessa ja Discordissa, ja ilmeisesti se on maistunut muillekkin trancen ystäville!

Tänään sainkin playlistilleni paljon materiaalia, kun tutkin Claessenin tuotantoa Tubessa. Käytin artistin tutkimiseen valehtelematta puoli päivää, jotta saisin hyvän kuvan herran tuotannosta. Claessenilla on muutama kaunis laulukin, joiden tähtinä ovat muun muassa Susana ja Denise Rivera. Supportia Claessen on saanut monilta tunnetuilta artisteilta, ja hän työskenteleekin Anjunabeatsin alaisuudessa.

Claessenin genre onkin kinkkinen juttu. Hän on saanut vaikutteita electronicasta, electrohousesta, trancesta ja vaikka mistä muusta. Tyyliin kuuluu voimakkaita bassosaundeja, pippurista kickiä ja kuulokkeita raastavaa leadia. Suurin osa biiseistä on juurikin tätä eeppistä ja massiivista klubisaundia, mutta mukaan mahtuu myös monenmoista muuta musiikkia.

Vanhemmat herran biisit ovat muodostuneet klassikoiksi, kun taas uudet ovat nykyaikaista fuusiota, joka vetoaa klubbaajiin. Biiseihin oli helppo tällaisen uuden kuulijan tutustua, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi 3-5min pituisia ralleja. Kuulokkeista kun kuuntelee, niin mehukkaat bassot eivät mene sivu suun. Tästä artistista haluaa saada kaiken mahdollisen irti!

Claessen saisi tulla Suomeenkin, sillä voin vain kuvitella, miten eeppiseltä hänen tuotantonsa kuulostaisi livenä. Täytyy siis pitää tarkasti silmällä tulevia tapahtumia! Yhteenvetona voisi sanoa, että Claessenin saundi on hyvin vaihtelevaa. Biisit ovat omalla tavallaan hyviä, eikä niitä voi vertailla keskenään. Top3:een yritin saada mahdollisimman laajan kattauksen tyylejä... Niin monta, kuin kolmen biisin listaan nyt voi mahtuakkaan. Tässä siis omat valintani!

TOP3:

Barthezz - On The Move

Tämä on vuodelta 2001. Aivan mahtava pikku kappale! Tällaista saundia Claessen teki vuosituhannen vaihteessa, eikä samankaltaista ole uusimmissa biiseissä laisinkaan. Tämä jää päähän soimaan takuuvarmasti. On The Move on ehkäpä artistin tunnetuin kappale.

Bart Claessen - Wolf Dance

Tällaista settiä Claessenin uudet biisit ovat. Mahtipontisia, kutkuttelevia ja massiivisiin droppeihin nojautuvia. Susitanssi jäi monesta samankaltaisesta parhaiten mieleen. Claessenin YouTube -kanava on täynnä samantyylisiä biisejä, joten kannattaa käydä tutustumassa, mikäli tämä miellyttää!

Bart Claessen - Hartseer

Hartseer on klassisempi trancekappale. Varsin kaunis sointukulku alkaa kunnolla vasta puolessa välissä. Hartseer tarkoittaa käsittääkseni sydänsuruja, mikä sopii hyvin biisin surumieliseen melodiaan. Tästä biisistä tehty remix on se, mistä mainitsin artikkelin alussa! Linkki loistavaan kipaleeseen löytyy TÄSTÄ. Aivan uskomattoman hyvä ralli on muodostunut yhdeksi kaikkien aikojen suosikkitrancebiiseistäni!

My Raven syksyn hypetyksiä on tulossa lisää syyskuun puolella. Muutamia haastatteluja on luvassa, kuin myös listoja ja muita artikkeleja! Älkää unohtako käydä tykkäämässä blogin FACEBOOK-SIVUSTA, sillä siellä onkin jännät paikat. 90 tykkääjän raja on menossa rikki! Ja kuten aina, keskustelu jatkuu facessa, irkissä ja discordissa. Mikäli saat hyvän idean tekstille, oli se sitten haastattelu tai uuden biisin hypetys, niin ottakaa ihmeessä yhteyttä! Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Top 10 Chillout

Nyt poikkean hieman trancen ja muun menevän musiikin tieltä. Luvassa on rauhallisia sadepäiviä, pimeitä talvihetkiä ja syksyn uneen keinuttavia tuulenpuuskia. Tässä minun Top 10 Chillout -listani, jonka olen kasannut vuosien saatossa kasvaneen musiikkikansioni uumenista! Toivottavasti nautitte näistä yhtä paljon, kuin minä itse.

Chillout on genre, johon tulee aina silloin tällöin palattua muun musiikin lomasta. Se passaa erinomaisesti vaikkapa opiskelujen tai lukemisen taustalle. (Itse tykkään kuunnella sitä samalla, kun pelaan Bejeweled 3... Varsin koukuttava peli, täytyy myöntää... ) Yritin sisällyttää tähän listaan monia erityylisiä kappaleita, jotka jollain tapaa voi luokitella chilloutiksi. En siis ollut täysin puristi, kun tätä kirjotin. Mutta tässä ne kuitenkin ovat:

1. Boards of Canada - Turquoise Hexagon Sun


Ensimmäisenä esittelen yhden ehdottomista suosikeistani! Tämä on jollain tapaa tunnelmallisen seksikäs kappale. Pehmeät kellomaiset saundit ja syvä basso luovat erikoisen mutta ihanan ääniympäristön. Myös video on katsomisen arvoinen. Ja mikäli ette vielä tienneet, niin Boards of Canada on ehdottomasti isoin chillout-nimi, jonka biisejä minulla on myös koneella useita! Nauttikaa!

2. Ulrich Schnauss - Molfsee


Tämä on yksi vanhoista lemppareistani. Alun sateenropinat ja kummittelevat äänet tekevät tästä kappaleesta täydellisen syysillan nautinnon. Schnaussilta olisi ollut montakin potentiaalista listalaista, mutta tämä on itselleni niistä rakkain. En edes muista, mistä tämän alunperin löysin, mutta jotenkin se (onneksi) päätyi tietokoneeni musiikkikansioon. Hyvin kaunista kuunneltavaa!

3. Cardamar - The Recluse Melody


Yksi näteimmistä melodioista, joihin olen törmännyt. Kaikuva pianopimputus ja raikas hi-hat-kikkailu saavat kuuntelemaan tätä kerta toisensa jälkeen. Kuten moniin muihinkin listan biiseihin, niin myös tähän tutustuin monia vuosia sitten. Bongasin sen alunperin chillout-nettiradiokanavalta! Muistan kuunnelleeni tätä repeatilla tunteja kerrallaan, sillä niin suuren vaikutuksen se minuun aikoinaan teki.

4. Double Helix (LHF) - Voyages


Sitten hieman erikoisempaa valintaa. Tämän kappaleen bongasin bassoradiosta. Kuuntelin kanavaa samalla, kun maalasin puisia tuoleja Tampereen asunnossa vuonna nakki ja muusi. LotR-samplet jäivät tiukasti mieleen, ja olihan tämän nimi pakko kaivaa bassoradion sivuilta! Monesti tällaiset samplaamiset eivät toimi, mutta tällä kertaa ne sopivat biisin tunnelmaan oikein loistavasti. Typerästi se tuolien maalaus tulee ensimmäisenä tästä mieleen... Niin ne muistot ja musiikit monesti yhdistyvät.

5. Myst V Soundtrack - Tahgira Ice Fields


Ja sitte astetta vielä erikoisempaan! Tämä kaunis teos on pelistä Myst V. Jäinen maailma, jossa on salaperäisiä rakennuksia, siltoja ja muuta ihmeteltävää sopii kappaleen taustaksi. Rakastuin kappaleeseen heti pelatessani. Jotenkin tästä tulee mieleen oma yksityinen turvapaikkani. Tätä kuunnellessa on turvassa maailman harmeilta! Kuuntelin tätä synkässä makuuhuoneessa, jossa ainoa valon lähde oli UV-lamppu. Silloin tunsin oloni hyväksi.

6. Lana Del Rey - Ride (Sohn Remix)


Seuraavaksi listan ensimmäinen laulun tapainen. Alkuperäinenkin on nerokas kappale, mutta SOHN:n remix sopii tämän listaan tunnelmaan paremmin. SOHN on artisti, johon tutustuin kaivelemalla YouTuben uumenia hyvien chillout-artistien toivossa. Lana nyt ei esittelyjä kaipaakkaan. Joka tapauksessa toimiva yhdistelmä artisteja!

7. Velvet Acid Christ - Ghost In The Circuit


Velvet Acid Christ tekee yleensä cyberpunk-henkistä industrialia. Tämä on kuitenkin oma suosikkini artistilta, sillä se on niin erilainen verrattuna muihin kappaleisiin! Biisin nimi kertookin jo paljon: Aavemainen tunnelmaltaan, mutta scifi tarkoitukseltaan. Varsin yksinkertainen ja paljon käytetty sointukulku ei ole haitaksi, sillä biisi on muuten niin loistavasti tehty.

8. Amon Tobin - At The End Of The Day


En ole ihan varma, onko tämä chillouttia vai electronicaa, mutta varmasti yksi listan tunnetuimmista biiseistä! Halusin jokatapauksessa tämän listalle. Amon Tobinhan on varsinainen legenda konemusiikkipiireissä. Sovitaan näin hiljaa, että tämä käy chilloutista, eikö niin?

9. Tim Story - Her Cathedral


Ehkäpä listan kaunein kappale. Pianosoolo mestari Tim Storyn tuotannosta! Tämänkin bongasin muistaakseni chilloutradiosta, ja se jäi samantien mieleen. Olen saattaanut kyllä linkata tämän aiemminkin blogissa, mutta kyllä se ansaitsee tulla toistekin mainituksi. Ajatuksella käytetyt taustasaundit saavat ihon kananlihalle. Tässä biisissä on kaikki olennainen, eikä mitään ylimääräistä.

10. Biosphere - Startoucher


Jätin tämän tahallaan viimeiseksi. Uskomattoman aistikas ja syvähenkinen kappale vie matkalle universumin rajaa kohti. Videokin kertoo kaiken! Alati avaruutta kuuntelevat radioteleskoopit ovat mielestäni niin kauniita ja symbolisia. Varsin minimalistinen Startoucher on jäänyt syvälle sieluuni eräänä parhaista chillout-kappaleista. Toivottavasti saatte saman fiiliksen tästä, kuin minä!

Siinäpä tämänkertainen lista! Toiveita tulevista aiheista saa esittää vaikkapa täällä kommenteissa, facebookissa tai discordissa! Ottakaa rohkeasti yhteyttä, mikäli haluatte ikioman haastattelun tai biisiarvostelun uudesta tuotannosta. 

FACEBOOKISSA on nyt muutenkin jännät paikat, kun 90 tykkääjän raja on menossa rikki. Käykää siis ihmeessä tykkäämässä sivusta, jotta saataisiin tämä kunnia! Kiitos ja hyvää alkusyksyä kaikille lukijoille!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

My Rave 100 x Hype

Nyt on juhlahypen aika! Vähän aikaa sitten julkaisin My Raven sadannen tekstin. Pitkä taival on takana, ja vielä pitempi edessä. Paljon on tapahtunut elämässä näiden vuosien takana, mutta My Rave on pysynyt (lähes) aina mukana meiningissä. 
Kiitos rakkaalle siskolleni logon suunnittelusta!

Blogin historiasta sen verran, että aloitin hommat vuonna 2011 kirjoituksella silloisesta suosikkitapahtumastani Tuesday Divesta. Asuin silloin Tampereella ja opiskelin konservatoriolla lyömäsoittimien soittamista. Opiskelut ovat loppuneet ajat sitten, mutta rakkaus musiikkiin on pysynyt. Klassinen musiikki on toki pysynyt taustalla, mutta konemusiikki on vuosi vuodelta tärkeämmässä roolissa elämässäni. Tällä hetkellä toimin molempien tyylien kanssa. Menossa on muutamakin klassinen projekti, mutta myös konemusaa on tekeillä! 

Blogi alkoi bileraporteilla, mutta siirryin sittemmin muutaman vuoden tauon jälkeen hypettämään artisteja ja biisejä haastattelujen ja arvostelujen muodossa. (Tauko johtui terveydellisistä syistä, mutta nyt kaikki on taas OK!) Välissä muutin Jyväskylään opiskelupaikan perässä. Täälläkin on ollut ihan kivaa, mutta mainittakoon nyt, että aion muuttaa takaisin Tampereelle vielä tämän vuoden puolella. Kivaa päästä näkemään vanhoja reiviystäviä!

Vuosien saatossa on blogiin kerääntynyt aikamoinen kokoelma listoja, artikkeleita ja haastatteluja. Artikkeleita on jo sen verran, että päätin järjestää ne aakkosjärjestykseen tuossa eräs päivä. Tein myös diilin Suomen uusimman ja hienoimman radiosivuston DigitalBeats.fi:n kanssa! Minun tekstejä löytynee myös sieltä silloin tällöin. Viimeaikoina olen myös jakanut blogiani lukuisille fb-sivustoille, joista olen saanut hienosti lisää katselukertoja! Tämä tässä hommassa on niin hienoa. Artistit saavat mainostusta, ja minä lukijoita. Parempaa harrastusta ei voi keksiä.

Sadatta hypeä juhlittiin perjantaina 3.8.2018 Tampereella! Tapasimme pienen porukan kanssa paikallisesssa suosikkimestassa Bar K:ssa, jossa tuli tavattua rakkaita ihmisiä, kuten Leenaa. Muitakin paikan päälle lopulta saapui, joten siirryimme korttelin toiselle puolelle Club Sporaan, jossa oli huikeaa meininkiä tarjolla. Vietimme hieman aikaa myös kummallisella poppipuolella, jonka musiikkitarjonta oli aika juustoista, eikä väkeä ollut kovin paljon. Siellä kuitenkin pystyi jutustelemaan paremmin. Loppuillan vietimme kuitenkin varsinaisen tapahtuman puolella, jossa soittivat muun muassa Tremont ja Meke! Setti oli aika huikeaa. (Erityisesti mainitsen Meken soittaman Forever Youngin.) Kiitokset kaikille soittajille.

Mukana Sporassa olivat J-Gear, Ville, Pipsa, JP, Jipa ja muut morjenstelijat. Alunperin oli tarkoitus ottaa paljon kuvia tätä tekstiä varten, mutta unohdin koko homman täysin. Vietimme klubilla koko yön kymmenestä valomerkkiin. Siitä sitten syömään heseen, jossa sain reissun ainoalle (valkoiselle) hameelle kauniin oranssin kastiketahran. Noh... Reissussa rähjääntyy! Seuraava päivä menikin sitten aikalailla koomatessa, ja junassa pakenin paikaltani ravintolavaunuun juomaan fantaa.

Tampereenreissu oli oikein onnistunut! Olin odottanut sitä jo kauan, ja hauskaa oli. Pääsin näkemään sukulaisia ja rakkaita ystäviä. Tämä täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi vielä syksyn aikana. Tässä vielä hieman raiskattua Alphavilleä, ettei teksti olisi täysin musiikiton.



Loppuun vielä kliseiset loppusanat. Kiitos kovasti kaikille lukijoille ja tukijoille! My Raven legenda on vasta alussa. Kannattaa tykätä blogin fb-sivusta, jottei yksikään uusi teksti jää lukematta. Mainostan vielä myös meidän hienoa Discord-kanavaa, jonka linkki löytyy sivupalkista. Sinne kaivataan kipeästi lisää juttelijoita ja musiikkilinkkejä! Tervetuloa!

Hyvää loppukesää ja ihania hellesäitä toivottaa Lissu.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Will Atkinson - syvää vaikutusta

Mitä?
Festarihypeä ja juhlahumua!

Hype:
Tämän päivän teksti on viimeinen osa Electric Festival -sarjaa, jota olen nyt jonkin aikaa tehnyt joka toinen päivä. Pari päivää enää bileisiin! Tekstin aiheena on Will Atkinson, joka soittaa festareilla perjantaina klo 05:00 - 06:00 ykköslavan puolella. Jälleen kerran oma lipputyyppini estää minua näkemästä keikkaa, mutta hypettää silti saa! Linkki Electric Festivalin fb-sivulle löytyy TÄSTÄ. Lippuja on mennyt jo hurjasti, joten nyt kannattaa napata omansa!

Skottilainen Will Atkinson oli minulle nimenä tuttu ennen tämän tekstin tekemistä. Kunnolla hänen tuotantoaan en ollut kuunnellut. Eräs lukija (tranceystävä Dan) ehdotti minulle Atkinsonin lisäksi Kutskia, mutta tältä ei oikein YouTube-materiaalia löytynyt. Atkinson siis ansaitsi paikkansa viimeisenä festarihypen kohteena! Kiitokset Danille ehdotuksesta, sillä en olisi muuten löytänyt tätä hienoa tuottajaa.

YouTubesta löytyikin kunnollinen lista Will Atkinsonin tuotantoa. Kuuntelin sen eilen kokonaan läpi, sillä biisit olivat toinen toistaan upeampia. Atkinsonin biisit ovat aika pitkiä, 8-10 minuutin mittaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että biisit alkavat hitaasti mutta kehittyvät huimiin korkeuksiin ajan kuluessa. Joskus trancen kuuntelu vaatii hieman kärsivällisyyttä! Pitkät biisit Atkinson tekee kuitenkin taitavasti ja sydämellä.

Atkinson on kohtalaisen nuori tapaus DJ-maailmassa (nuorempi kuin minä ainakin). Hänen genrensä on suurimmaksi osaksi proge, mutta itse kuulen kappaleissa myös teknovaikutteita. Tyyli on erittäin vaikuttava - monista biiseistä on uplifting kaukana, ja tilalla on kunnon kovistelua. Biiseissä on rohkeita ja rankkoja saundeja. Tämä on taas niitä artisteja, joita kuunnellessa tulee sellainen olo, että pystyy mihin tahansa. Varsinaista unelmientoteutustrancea!

Monet Atkinsonin biiseistä on hyvin darkia ja eeppistä musiikkia. Tämä erottaa hänet tyypillisestä vokaali/uplifting -painotteisista artisteista. Kaikenkaikkiaan Will Atkinsoniin tutustuttua on sellainen olo, kuin olisi löytänyt uuden suosikin! Nyt todentotta harmittaa, ettei pääse herran keikkaa näkemään. Onnea vaan kaikille VIP-lippulaisille! 

Top kolmoseen valitsin YouTube-listan vaikuttavimmat kappaleet. Tällä kertaa apuna ei ollut wikipedia-artikkelia, joten en tiennyt, mitkä biiseistä ovat niitä varsinaisia hittejä. Valinnat ovat siis puhtaasti omia suosikkejani! Tässä siis Top3.

TOP3:

Will Atkinson - Victims

Tämä oli ensimmäisten kuunneltavien joukossa, ja iski minuun välittömästi niinkuin kaksitonninen leka. Biisin tunnelma on niin pahis, että mieleen tulee vain Matrix-leffan taistelut. Suosittelen todellakin kuuntelemaan tämän täysillä kuulokkeista!

Will Atkinson - Through Spirit

Sitten hieman onnellisempaa musiikkia. Tämä on sellaista plur-materiaalia. Biisin tunnelma on aikalailla päinvastainen edellisen kappaleen kanssa! Kaunis melodia on samalla vaikuttava ja energinen.

Will Atkinson - Deep Impact

Jälleen kerran pitkä ja massiivinen biisi. Nimi osui naulan kantaan, sillä tässä todellakin on sitä syvää vaikutusta ja tummaa tunnelmaa. Siinäpä oli tämänkertaiset top kolmoset!

Loppuun mainittakoon sellainen kiva asia, että tämä artikkeli on blogin SADAS TEKSTI! Haluan kiittää kaikkia lukijoita, haastateltavia, bileiden järjestäjiä ja muita ystäviä. Varsinainen juhlateksti on kuitenkin nro. 101, jolloin muistelen hieman blogin historiaa ja suunnittelen 100x-hypetys juhlailtaa Tampereella.

Ennen Tamperetta minut kuitenkin löytää bilettämästä Electric Festivaleilla perjantaina ja lauantaina. Tulkaa toki moikkaamaan! Ja mainostan myös hieman fb-sivuani, joka löytyy TÄÄLTÄ, ja jota kannattaa seurata, jottei yksikään uusi teksti mene sivu suun. Hyvää hellesäätä kaikille!