sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Stellar City - Lange @ Fat Lady

Mitä?
Kutkuttelevia vokaaleja, vodkaa jäillä ja tamppausta parhaassa mahdollisessa seurassa.


Missä?
Mahdillinen Fat Lady, Tampere, 15.3.2013 klo 22-04.


Hype:
Jälleen kerran on tullut aika kirjoittaa hieman Tampereen säkenöivimmästä klubi-ilmiöstä eli Stellar Citystä. Tällä kertaa edelliskertaisten tähtien joukkoon saapui brittiläinen Lange, joka on latonut toinen toistaan hienompia sinkkuja ulos vuodesta 1998 lähtien. Omaksi suosikikseni nousi seuraavanlainen kipale: Lange - Crossroads feat. Stine Grove. Klassikkoainesta; laittakaa siis kuunteluun, vaikka näin blogilukemisen taustalle!


Ajan myötä Stellar Citystä on muodostunut yleisönsä oma tapahtuma, ja jokaiset stellarit tuntuvat olevan aina himpun verran edellistä hienommat. Kotiklubina toimiva Fat Lady muuntautuu illan aikana tasokkaaksi juhlapaikaksi, jossa kenenkään ei tarvitse teeskennellä olevansa parempi kuin muut ja ihmiset käyttäytyvät iloisesti ja hyvin. Tällaista yhteisöllisyyttä harvoin näkee, joten luonnollisesti stellareihin lähtee aina huippufiiliksellä ja mainostaa vielä mielellään muillekin. Tämänkertaisiin kekkereihin lähdin MC Zemen kanssa, VIP-passit kaulassa ja loistobileitä odottaen. Huitaisin itselleni kasaan kokovalkoiset upean taitavasti modatut trancekuteet ja laitoin korkojen sijasta hieman käytännöllisemmät tennarit jalkaan. Jos ei näillä pärjää iltaa niin ei millään!

Saavuimme paikalle klo 23 pintaan, ja bongasimme heti Bad Luck Lauran pöydän, jossa muutama kappale skumppapulloja houkutteli liittymään seuraan. Keskeisellä istumapaikalla oli helppo tarkastella menoa ja etsiä tuttuja. Paikallahan olivat taasen aivan "kaikki", joita en ala erikseen luettelemaan, mutta tottakai parhaat tyypit löytävät tiensä stellareihinkin! Kävimme heti piakkoin ottamassa valokuvauspisteessä muutaman mahtavan poseerauskuvan, sillä joskus kuvien otattaminen jää aivan liian myöhään, kun tukka/naama/hiki-osasto on jo päässyt huonommalle puolelle. Laitan kuvagallerian linkin myös tänne kommentteihin, kunhan se jonnekin ilmestyy!

Näissä stellareissa Fat Ladyn yläkerta sekä lounge olivat auki kaikille lipun ostaneille, ja VIP-passilaisille oli avattu Plus-huone. Tämä mystinen tila on yleensä suljettuna ja varattuna rikkaille ja kuuluisille, mutta tällä kertaa pääsin vihdoin tutustumaan siihen itse. Jes! Tila oli erittäin nätisti sisustettu ja sisälsi muun muassa omat vessat ja tupakkakopin. Baarista sain parhaan koskaan juomani gin tonicin. Vodkan ystävänä toivoisin baarin kuitenkin hankkivan hyllyihin muutakin vodkaa kuin Smirnovia, sillä loistavasta vodkasta voi tehdä vielä loistavampia drinkkejä! Hyvässä seurassa tässä huoneessa olisi helposti voinut viettää koko illan, mutta tranceahan näihin bileisiin tultiin kuuntelemaan, joten suuntasin aina välillä tanssilattialle. Suuren kokonsa vuoksi Fat Lady on aikamoinen aikuisten ihmisten seikkailupuisto, sillä paremman tekemisen puutteessa voi lähteä tutkimusmatkalle muihin tiloihin ja etsimään kaikenlaista nähtävää ja kuultavaa. 

Siis tärähtäneet kännykkäkamerakuvathan on tosi jees?

Langen lisäksi illan musiikkitarjonnasta vastasivat Flight ja Miika Kuisma, joista jälkimmäinen on itselle lukioajoilta tuttu tranceihastus. Oli mielettömän nostalgista päästä muutaman vuoden kuuntelutauon jälkeen ensimmäistä kertaa miehen keikalle. Pöytään kantautuvat biitit olivat mukavasti minimaaliin kallistuvia, ja tanssilattian kansalle näytti kaikki maistuvan oikein hyvin. Bileiden jälkeisen youtube-session tuloksena löysin lukijoillekin kuunnteltavaksi seuraavan mystillisen helmen: Miika Kuisma - Orbiter:


Kuisman setin aikana tanssilattialle mahtui juuri sopivasti. Pääsimme Zemen kanssa aivan eteen, ja silti pystyi vielä mukavasti liikkumaankin. Tanssin vanhojen ja uusien tuttujen kanssa, ja taisin antaa myös toisen valotikkuni jollekin... Matille? Ennen pääesiintyjä Langen keikkaa tanssimaan valui koko ajan enemmän porukkaa, ja itse setin aikana oli varmaankin viisainta perääntyä käytävän puolelle fiilistelemään. Menoa se ei kuitenkaan haitannut, sillä musiikki kuului lavan sivuunkin vielä hienosti, ja jotenkin huomasin löytäväni käytävältä enemmän tuttuja.  Paikalle oli saapunut yleisöä Helsingistä, Kuopiosta, Porista ja vaikka mistä muualta, mutta uskon kaikkien olleen erittäin tyytyväisiä koko iltaan. 

Langen keikka oli, kuten jo olettaa saattaa, aivan loistava. Tyylillisesti mies varmaan tunnetaan laadukkailla vokaaleilla höystetystä trancesta ja taitavasta soitannasta. Omaksi yllätyksekseni Lange laittoi mukaan myös hyvinkin vanhoja klassikoita, kuten Solar Stonen 'Seven Citiesin' (kiitos, Tremont, nimen muistamisesta) ja oman kuuluisan remixinsä Hold That Sucker Downista. Onneksi jälkimmäisen aikana olin tanssimassa, sillä olisi ollut kurjaa fiilistellä niinkin legendaarista biisiä jostain lasiseinän takaa. Huomasin myös Langen vaihtavan kappaileita oikein vauhdilla, mikä omalta osaltaan kertoo taitavasta DJ:stä.

Mielestäni trance on genrenä hieman mystinen. sillä ennen bileitä ainakin itse valmistaudun hieman eri tavalla kuin muihin bileisiin. Trance vaatii toimiakseen kunnolla isomman yleisön kuin esimerkiksi tekno, mikä varmaan tietyllä tapaa vaikuttaa hienoon yhteishenkeen. Aivan sokerihötöltähän tämä varmasti kuulostaa, mutta jokaisesta iloisesta tanssijasta tulee itsellekin parempi mieli! Lauran sanoin stellarit ovat parasta ryhmäterapiaa, ja olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Jos joku vielä epäilee trancen hienoutta, niin suosittelen tulemaan paikalle seuraavalla kerralla! Minua saa ainakin tulla moikkaamaan jos tanssikaveria kaipaa.

Kaikenkaikkiaan koko illasta jäi todella ammattimainen kuva. Järjestäjille iso kiitos homman hoitamisesta, kaikki artistit soittivat kunnon pro-meiningillä ja Fat Ladyn henkilökunta toimi tehokkaasti ja iloisesti. Näin näitä parhaita bileitä järjestetään, eikä hauskanpidon loppumisestakaan tarvitse huolehtia, kun facebookissa kiertää jo juoruja seuraavista stellareista. Kuulemma on luvassa seuraavalle kerralle eri venue, mutta eiköhän laatuluokka pysy silti samana!


Päädyin pitkästä aikaa jäämään mestoille aivan pilkkuun asti, ja uhmasin aikaa vielä hengaamalla Zemen kanssa yläkerrassa tarkastelemassa ihmisten valumista narikan kautta ulos. Ei tehnyt yhtään mieli lähteä pois paikalta, ja pihalla kylmässä taivaltaminen oli suunnattoman masentavaa. (Piristyksenä tuli muutaman vastaantulijan kanssa vedettyä beatbox-reggaeta, mutta siitä lisää joskus myöhemmin... köh.) Jokupäivä Stellarit klo 20-04? Tai pe-la? Ei näihin vaan kyllästy ikinä.

Tällaista tällä kertaa, ja liittykää toki mukaan hypetykseen kanavalla #my-rave @ quakenet, facebooksivulla tai kommenteissa =)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tampere Drum&Bass Convention @ YO-talo

Mitä?
Kovimmat dnb-kekkerit pitkiin aikoihin, pomppimista hyvässä seurassa ja bassotärinää.


Missä?
Tampereen YO-talo, 23.2.2013 klo 23-04


Terveisiä:
Pitkän biletystauon jälkeen Lizsen palaa jälleen asiaan, kun sivutkin on nätisti päivitetty, uusi logo saatu, ja suurimmasta koulun vaihdoksen aiheuttamasta stressistä päästy yli. Monet kekkerit on vuoden 2013 puolella harmillisesti missattu, mutta Tampere Drum&Bass Conventionia olen silmäillyt tarkasti siitä lähtien, kun sain osallistumiskutsun. Esiintyjälista oli niin  messevä Wispyineen ja Infektoineen, että paikalle oli ehdottomasti pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Ja tottakai tamperelaiselle dnb:tä isosti kuluttavalle henkilölle jo bileiden nimi on houkutteleva. Matkaan siis, ja parhaat x-step kengät jalkaan! (Kuluneet ovat, mutta vieläkin toimivat loistavasti!)

Etkot olivat tällä kertaa astetta erikoisemmat, kun Anten, Olvin, Aven ja Pipsan kanssa palasimme perus pitsa/sipsi-osaston sijaan 70-luvulle ja keittelimme kokoon muhevan kananmunakastikkeen. Maukkaiden eväiden syönnin ohessa tsemppasimme ensikertalaista Avea illan tunnelmiin. Paikalla olisi tänään kaksikin blogaajaa, joista Lizsen on jo erikoistunut hehkuttamaan Tamperelaista konemusiikkikulttuuria, kun taas Ave on yleisemmin kaiken sekalaisen arvioija ja kiinnostunut siitä, mitä tämä mystinen drum&bass tarkoittaa. Blogaajien mielenkiinto oli siis taattu, joten odotukset olivat korkealla!

Legendaariselle YO-talolle lähdimme noin 23:30 aikoihin. Paikalla oli pitkähkö jono, jollaista en ole aiemmin YO-talolla nähnyt. Pääsimme sisään kolmen satseissa ilmeisesti lipunmyyjän kiireen takia. Lipusta osallistujat maksoivat vaivaiset 5€, ja narikastakin saivat opiskelijat euron alennuksen (itse "aikuisena" maksoin pikkulapsukaisia enemmän...) Perinteiden mukaisesti heti sisään päästyämme syöksyimme tiskille. Baarin hinnat ovat YO-talolla selvästi kalliimmat kuin esimerkiksi Senssillä, mutta onneksi dnb-bileissä ei yleensä tule juotua paljon. Kaikki alkoholi palaa tanssiessa hyvin nopeasti pois. Melkeinpä terveellistä touhua on siis tämä! Ja riehuttuakin tulee.

Musiikkitouhut olivat jo ensihetkillä varsin maukkaat. Epämääräisen ja geneerisen "bassomusiikin" sijaan luvassa oli puhtaasti drum&bassia ja junglea, vain muutamalla satunnaisella dubstep-biisillä maustettuna. Laaja kirjo soittajia oli jaettu tasaisiin 25 minuutin pätkiin, joten ainakin oli luvassa vaihtelevaa näkemystä. Parhautta! Vaikka junglea on vaikea tanssia, sitä silti ilolla kuunteli pöydästä käsin ja ihmetteli mielenkiintoisia rumpubiittejä. Hyvin jäi mieleen myös jotain setillä kokeiltavaa! Tanssilattia oli vielä puolenyön aikoihin tyhjillään (junglea on kieltämättä aika vaikea tanssia), mutta väen valuessa sisään myös tanssijoiden joukko kasvoi.

Baarin puolella hengasimme junglea kuunnellen ja juomia siemaillen. Paikalle saapui kaikenlaisia tuttuja, muun muassa Pete "Cirius" ja Horzi, jolle pääsimme Olvin kanssa viimein kehumaan taannoista Säde-tourin settiä. Riemu nousi kattoon, kun bongasimme paikalta vielä superreivaajat Pekan, Villen ja Hannun, joista viimeistä ei ole pitkään aikaan tullut nähtyä missään. Täydellinen tanssiporukka oli siis kasassa! Klubi alkoi olla viimeisiä paikkoja myöten täynnä, joten tanssilattiakin täyttyi. Suurin osa porukasta oli hyvin tunnistettavaa junkkaväkeä. Tähän tyyliin kuuluu jonkinlainen moderni karisma, joka muuttuu sekopäisyydeksi liian hyvän biisin soidessa. Junkkaväkeä oli paikalla hyvin paljon, ja vieruskaverin sekopäisyys lisää omaakin. Kaikenlaista muuvia tanssijoilla oli: suurimmaksi osaksi x-steppiä ja muuta pomppimista. (Myös tuplatempoon steppaaja bongattu!!)

Kaikkein tarkimmin musiikkia tuli seurattua klo 01:30 eteenpäin, kun lavalle nousivat Esc ja Wispy. Molemmat ovat Suomen dnb-piireissä hyvin tunnettuja nimiä, ja molemmat on tullut itsekin nähtyä monta kertaa eri paikoissa. Anten kanssa tuli tanssittua pieniä pätkiä kerrallaan, ja kunnon loppuessa pakenimme pihalle kylmyyteen. Jälkeenpäin ajatellen tällaisesta "lämmittelykierroksesta" oli hyötyä, sillä muuten emme varmasti olisi jaksaneet loppuillan massiivisia tanssisessioita. Basson jytinän todellakin tunsi mahtavan äänentoiston ansiosta, mutta se ei ollut kaiuttimien vieressäkään sietämättömän lujalla. (Outoa kyllä, basson tunsi lujiten naisten vessan viimeisessä kopissa vasemmalla. Viereisessä ei tuntunut enää mitään... No tulipahan testattua sekin.) Esc ja Wispy soittivat eniten minulle tuttuja biisejä, joita on radiossa ja aikaisemmissa bileissä soinut. Nimiä en tietenkään muista, mutta laittakaa ihmeessä kommentteihin tai irkkiin tunnistettuja biisejä!

Klo 02:20 aloittaneen Nocomplyn keikan ihailimme suurimmaksi osaksi pöydästä. Valopöydän vieressä oli kieltämättä messevä äänenlaatu, kun sekä pöydät että tuolit vapisivat mörisevän basson edessä. Nocomply on nimenä vanha tuttu lukuisista edesmenneen Volumen kekkereistä, mutta musiikillisesti ei tullut mieleen mitään erityistä. Tällä kertaa mies teki ehdottomasti vaikutuksen. Anten sanat "helvetin kovia biisejä, DJ:llä on mukavaa, ja kaikilla on mukavaa" pitävät paikkansa, sillä massiivisten droppien aikana koko klubi riehaantui ja yleinen hulluus tarttui kaikkiin.

Tamperelaisten ehdoton suosikki Infekto otti lavan haltuunsa Nocomplyn jälkeen. Tätä oli odotettu. Kaikkien aikojen rakkaimpiin (IMO) bileisiin lukeutuvista Beatformerseista tuttu nimi on pitänyt  harmillisen pitkää taukoa dnb:stä, ja muutaman keikan olen itsekin missannut. Nocomplyn jälkeen fiilis nousi vielä niin uudelle tasolle, että tanssilattiakin levisi lavan  puolelle. Aivan mahtava yhteisfiilis, kun ketään ei heitetty pihalle, vaan päinvastoin lavan valloittajille lastattiin lisää kaljaa. Setin loppupuolella jalat huutivat jo tuskasta, mutta pakko oli vielä jaksaa ne täydet 25 minuuttia pomppia. Onneksi näitä x-step-hommia on tullut jo muutama vuosi harjoiteltua, niin ei aamulla ollut niin kauheaa jumia.

Loppuhuipennuksena toiminutta mayhemia jäimme kuuntelemaan vain vähäksi aikaa, sillä lyhyen tanssitauon jälkeen jalat eivät kestäneet enää. Päätimme lähteä hakemaan setit Tivolin viereisestä kebab-kopista, joka on muuten ainakin minun mielestäni Tampereen paras kebab-koppi. Päällimmäisenä tunteena nälän jälkeen oli suunnaton dnb-riemu ja energisyys. Missään vaiheessa kenenkään settien aikana ei tullut tylsää, joten kaikinpuolin Convention oli onnistunut ilta. Kyllä näitä coneja mahtuisi vuoteen kaksikin, kun näin loistavat kekkerit olivat järjestäjät saaneet aikaan!

P.S. Aven arvion illasta löydät täältä!!! Isot hatunnostot mukaan uskaltautuneelle Avelle!

P.S.S. Virallinen My Rave -chat löytyy QuakeNetistä nimellä #my-rave. Mukaan mahtuvat kaikki konemusiikista vähääkään kiinnostuneet. Clientittömille toimii yhtä hyvin myös täältä löytyvä webchat. Nähdään siis irkissä!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Muuvit ja ilmiöt 1900 - 2010

Uuden vuoden kunniaksi jaan kanssanne aivan mielettömän historiapläjäyksen: katsastuksen viime vuosisadan suosikkitansseihin ja liikkeisiin, joista tämän päivän klubbaajatkin voivat ottaa mallia. Tänä vuonna siis tanssitaan lujaa ja taitavasti. Uudenvuodenlupaus sovittu?

Kiitokset ideasta, biisivalinnoista ja historiantuntemuksesta ainakin Mekelle, Terolle, Antille, Anssille, Äidille ja muille mukaville! Meke tokaisi että jokaisella vuosikymmenellä on omat biisinsä jotka luovat dancemuuvit joko tosissaan tai vitsillään, joten tässä yritykseni tuoda yhteen blogaukseen muutamia mainitsemisen arvoisia:

1900- ja 1910-luku




Tältä aikakaudelta oli aika vaikea löytää hyviä videopätkiä, mutta tässä ensimmäisessä perusfiilistä 1900-luvun alusta Pariisin maailmannäyttelyn asiakkaiden näkökulmasta. Taustalla oleva biisi on muuten Hello! ma Ragtime Gal, jonka äänitti ensimmäisenä Arthur Collins vuonna 1899.

Tansseista perinteisten, wanhojen paritanssien lisäksi suosituksi nousi ragtime ja two step. Scott Joplinin "The Entertainer" olisi aivan liian kliseinen veto tähän, joten laitan sen sijaan biisinäytteeksi samaisen pianomestarin Stoptime Ragin:

 

Two Stepistä löytyi harvinainen ja lyhyt pätkä, josta näkee kuitenkin jonkin verran aitoa materiaalia:


1920-luku

Ragtimen lisäksi suosituksi nousivat charleston ja quickstep, jotka kuvasivat varsin hyvin railakasta vuosikymmentä. Voin vain kuvitella, miten vapauttavaa hameiden lyhentäminen ja nopea nilkkojen twistaus on aikoinaan ollut! Tanssit ainakin näyttävät omaan silmään todella vaikeilta hallita, joten jos pystyt samaan, niin nostan hattua! Tässä hieman videota sekä opetusmateriaalia (varmasti hyödyllistä myös dnb-tanssijoille!) askeleista, ja biisinä Green Hill Instrumental - Charleston:


1930-luku

Swing alkoi nostamaan päätään, ja erilaisia tanssityylejä kehittyi big band -orkesterien ympärille. Tunnetuimpia askelkuvioita ovat varmaankin lindy hop ja jitterbug, joka voi viitata myös swingiä tanssivaan henkilöön. Hieman tunnelmaa jitterbug-bileistä (+ jostain tylsistä yläluokan kahvikekkereistä...):


1940-luku

Glenn Millerin "In The Mood" on aivan varmasti tunnetuin big band -biisi, jonka "moodit" tunsivat hyvin jo 40-luvun tanssijat. Biisi julkaistiin jo 1939, mutta sopii ainakin omasta mielestäni hyvin tähänkin kohtaan. Hiljaisten kohtien aikana tuli tanssia varovaisemmin ja äänekkäämpien rajummin. Myös breikit ja soolojen pituudet piti tietää etukäteen, jotta koko tanssilattian meininki olisi yhtenäinen. Tässä videossa näkyy isompi porukka pyörähtelemässä:


1950-luku

50-luvulla jalkojen nitkutus kävi huomattavasti yksinkertaisemmaksi kuin esimerkiksi charlestonissa. Esimerkkinä Elvis Presleyn Jailhouse Rock (1957), jonka roistomaisia kyyryssä tehtäviä twistejä matkittiin ihan jokaisella tanssilattialla.


Toinen mielenkiintoinen ilmiö oli hand jive, joka enteili jo muita käsijumpan kaltaisia tansseja. Tätä pystyi tanssimaan kotisohvalla television ääressä koko perheen voimin, mistä syystä hand jive pysyikin suosiossa niin kauan. Johnny Otis - Willie And The Hand Jive (1958)


1960-luku

Beatles tulee varmasti kaikille ensimmäisenä mieleen, mutta tansseihin keskittyneenä nostan ensimmäisenä esimerkiksi kaikkien rakastaman Letkajenkan, joka levisi vuosina 1963-1965 kulovalkean lailla Euroopassa ja muualla maailmassa. Biisille annettiin vaikean suomalaisen nimen vuoksi myös lempinimiä Letkis, Letskiss tai Let's Kiss, ja biisiin on myös joskus lisätty suloinen pusu-osuus. Alkuperäisen sävelmän on kirjoittanut Erik Lindström.


Letkiksen lisäksi nostan tapetille twistin, jonka juuret tietenkin ovat jo 50-luvun rock'n'rollissa, mutta 60-luvulla twistmania oli vieläkin aivan hullua. Tanssi on niin yksinkertainen, että kuka tahansa pystyi tanssimaan sitä melkeinpä missä tahansa. Tässä videossa (Chubby Checker - Let's Twist Again [1961]) näkyy, kuinka pitkälle tanssi oli levinnyt:


1970-luku

Discon vuosikymmenellä varmasti tunnetuimmat muuvit olivat Saturday Night Feverin kohtauksesta, jossa John Travolta esittelee hulluja liikkeitään ihailevalle yökerholle. Tämä kohtaus tuli hallita discopippaloissa, tai ei ollut muiden silmissä yhtään mitään:


Toiseksi tanssi-ilmiöksi nostan Village Peoplen Y.M.C.A:n (1978), jonka kertosäkeessä varmasti ihan jokainen edelleenkin tekee itsestään mukamas kirjainten näköisiä. Yksinkertaiset ideat ne toimii.


1980-luku

Michael Jacksonin "Thriller" (1983) nousee ehdottomasti yhdeksi kaikkien aikojen tanssi-ilmiöistä. Maailman cooleimmat joraavat zombit tanssivat jostain syystä paremmin kuin suurin osa nykypäivän ihan terveistä ihmisistä. Sen suurempaa esittelyä tämä video ei juuri kaipaa!


Hieman helpommin opeteltavaksi tanssiksi otan 80-luvulta vielä esille Tiputanssin (Chicken Dance). Biisin sävelsi Werner Thomas jo 50-luvulla, mutta sai suosiota vasta 70-luvun lopussa, ja suosituin versio julkaistiin vuonna 1981 (The Tweets - The Birdie Song). Iso plussa videon haitaristille ja ensimmäiselle kommentille.


1990-luku

Vuosikymmenistä oma suosikkini, konemusiikin ja popin aika, jolloin listoille pääsi sellaisiakin helmiä kuin Los del Rion Macarena (1994). Tanssia en enää muista itse ulkoa, mutta ysäribileistä löytyy aina muutama ikuinen macarenan tanssija.


Samankaltainen ilmiö oli myös Spice Girlsin "Stop" (1998), jonka 'mahtavat' muuvit liittyvät jotenkin häiritsevän paljon siihen, mistä kertosäkeessä lauletaan. Mutta ulkoa tämä tuli osata, ehdottomasti! Minusta tämä biisi on loistava esimerkki lukuisista 90-luvun poppikipaleista, joissa vähintäänkin kertosäkeen aikana taustatanssijat esittelivät liikkeitään yleisölle. Kaikille ei kuitenkaan ole tilaa, joten nämä kaksi pääsivät edustamaan vuosikymmentään.


2000-luku

Paluu Thriller-tyyppiseen massatanssiin? Vuoden 2000 syyspuolella maailman valtasi Mr. C The Slide Manin "Cha Cha Slide", jonka mieletöntä menekkia kuvaa muun muassa tämä video:


Askeleet on ainakin helppo muistaa jatkuvan ohjeistuksen avulla. Jumppa alkakoon!

Vielä tehokkaammin levinnyt Las Ketchupin "Asereje" (2002, myös Ketchup Songiksi kutsuttu) jakaa Macarenan kanssa tunnetuimpien tanssikappaleiden paikan. Tämä on se biisi, jonka kaikki tietävät, mutta kukaan ei osaa laulaa. Mollivoittoinen melodia tuo jotenkin erikoisesti myös mieleen Letkajenkan?


2010-luku

Tämä vuosikymmen on vasta alkamassa, mutta silti saamme ihanasti lopettaa listamme maailmanlaajuiseen ilmiöön nimeltä Psy - Gangnam Style (2012). Internetin valtateitä levinnyt biisi valtasi kuulijansa klubimusiikkityylillään ja katsojat eriskummallisilla tanssiliikkeillä. Nykypäivän hulluimmat osaavat tämänkin tanssia, vaikka muita alkaa jo kyllästyttää!


Katsokaapa vaan noita älyttömiä katsojamääriä!

Tästä katsastuksesta historiaan voimme päätellä, että ainakin 40-luvulta lähtien joka vuosikymmen on vaatinut oman tanssi-ilmiönsä, ja odotettavissa on aivan varmasti vielä lisää. Kuka ehtii kirjoittamaan 2020-luvun hitin?

Näihin tunnelmiin Lizsen toivottaa lukijoilleen hyvää uutta vuotta 2013! :)