Mitä?
Trancea ja aiemmista Sellereistä tuttua säihkettä ja iloa!
Missä?
Fat Lady, Tampere, 28.9.2012 klo 22-04
Terveisiä:
Rankat työt, rankat huvit! Uskomattoman työlään viikon jälkeen oli mukava tietää pääsevänsä taas nauttimaan laadukkaista bileistä ja hyvästä seurasta Stellar Cityn tapaan. Mukana kuljetin huomattavia univelkoja (~4h unta joka yö) ja perjantain tuomaa huojennusta. Ennen lähtöä Tampereen säihkyvimpään klubitapahtumaan, nautin yhden kappaleen saunasiidereitä ja laitoin itseni trance-olennon näköiseksi, dramaattisine silmämeikkeineen ynnä muineen. Sitten vain matkaan! Ja taustamusiikiksi luonnollisesti progetrancea mp3-soittimesta.
Kello yhdentoista aikoihin Fat Ladyn alakerta oli jo täynnä, kuten kuvitella saattaa tämän tason bileistä. Pääesiintyjä Orjan Nilsen oli asiakaskunnalle iso nimi (ja myös minulle, kuten edellisestä kirjoituksestani voi jo päätellä), joten porukka oli saapunut ajoissa paikalle varmistaakseen koko illan mittaiset hyvät kekkerit! Tanssimaankin oli jo eksynyt muutama sielu, muun muassa Bad-Luck-Laura, jonka kanssa hengasin suurimman osan illasta. Fat Ladyssa oli kieltämättä ihana olla taas! Aiemmista Sellereistä tuttu valokuvauspiste oli omassa nurkassaan, sisustus edelleenkin aivan helmeä, ja tuttuja pompahti vastaan joka nurkan takaa. Klubin lounge oli muutettu VIP-passilaisten omaksi tilaksi, joten se jäi ainakin omalle seurueelleni aikamoiseksi mysteeriksi.
Kierreltyämme hetken katsastamassa klubilaisten touhuja, päätimme linnoittautua yläkertaan. Siellä oli eniten istumapaikkoja ja vielä tässä vaiheessa vähiten jonoa baaritiskeille. Suunnattoman univelkani takia en uskaltanut koskea alkoholiin, vaan harvinaisesti jaksoin koko illan loppuun kahdella tuopillisella limua - Jaffalla ja kokiksella! Baareissa oli tarjouksessa outoja shotteja, joita esimerkiksi Aino uskaltautui kokeilemaan, mutta tällä kertaa juopottelu ei vain lähtenyt. Yksikin juoma olisi hulahtanut suoraan päähän ja lujaa. Löysimme seurueeni kanssa täydellisen pöydän läheltä yläkerran ikkunoita, joista näimme hyvin lavalle asti. Siihen päätimme jumittua vähäksi aikaa kasvattamaan tanssifiilistä.
Stellar Cityn musiikkityylihän on siis trance, joka toimiakseen vaatii paikalle paljon väkeä ja hienon paikan. Perjantain yleisö taisi 90% olla nimenomaan trance-väkeä ja loput mukana heiluvaa klubbaajaa. Koko illan trance-sessiot ovat ehdoton juttu, sillä tempoon ja biittiin jää koukkuun illan mittaan entistä enemmän. Ennen pääesiintyjää soittamassa olivat Ville Lope ja tanskalainen Kris O'Neil. Biisi biisiltä tanssimaan valui enemmän porukkaa.
Itsekin eksyin pari kertaa alakertaan ja jopa tanssilattialle, vaikka unenpuutos tuntui jo silmissä asti. Rentouttavampaa oli tyytyä tarkastelemaan tanssijoita yläkerran ikkunoista. Moni reivaaja jumitti yläkerrassa, loungessa tai käytävillä odottamassa Orjan Nilsenin settiä ja säästelivät tanssivoimiaan illan pääkoitosta varten. Silti tanssilattia oli jo aivan täynnä, eikä ollut toivoakaan ahtautua enää mukaan lavan eteen!
Kun pääesiintyjä vihdoin kuulutettiin lavalle klo 1:30 aikoihin, päättelin, että pakkohan sinne on itsekin lähteä vähän riehumaan. Tätä vartenhan paikalle oltiin tultu! Lauran kanssa kävelimme portaita alas ja tajusimme, ettei tämän tanssilauman läpi ole mitään asiaa kävellä. Kiersin narikan kautta lavan viereiselle sivukäytävälle ja jäin sinne. Suurin osa tutuista reivaajista oli nimenomaan tällä käytävällä, johon musiikki kuului astetta hiljaisemmin, eikä itse artistia nähnyt kovin hyvin. Silti tunnelma oli katossa. Hyviä kavereita joka puolella ja loistavaa musiikkia. Paikalla fiilistä kohottamassa olivat muun muassa Laura, Aino, Ville, Pekka, Rami, Jone, Veera, ynnä muut ihanat ihmiset!
Nilsenin biisit olivat erittäin innovatiivista progetrancea, jota jammaillessa tuli myös selvinpäin oleville tunnerikas olo. Suosikeiksini nousivat luonnollisesti tämän vuoden hittibiisi Amsterdam ja vanha klassikko, Tieston Traffic, jota kuulee nykyään enää harvoin bileissä. Limulinjalla olemisessa oli se hyvä puoli, että jaksoi tanssia normaalia kauemmin, eikä vessassa tarvinnut juosta koko ajan.
Kyllä sitä vaan pitää ihmetellä, miten näitä nimiä saadaan Tampereelle asti. Nilsenin setin aikana asiakkaille jaettiin mainoksia tulevista Sellereistä, joihin saapuu John 00 Fleming, itsellekin teinivuosilta tuttu trancenimi. Facebookin mukaan itse pääartistikin oli positiivisesti yllättynyt Stellar Cityn meiningistä! Aivan loistavaa, että tapahtumalle saadaan jälleen jatkoa. Voin rauhallisin mielin mainostaa tulevaa päivämäärää kaikille tutuilleni.
Kotiinmenon koittaessa oli melkeinpä haikea olo. Jouduin väsymyksen takia lähtemään paikalta jo 2:30 aikoihin (tiedän että on harmillista, mutta olisin varmaan nukahtanut tanssilattialle jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa paikalle). Fiksuna ihmisenä olin varannut jääkaappiin Saarioisten legendaarisen metu-pitsan, jottei tarvitsisi maksaa Chens-setistä keskellä yötä. Nukkumaan pääsin jo yllättävän aikaisin 3:30 aikoihin, joten tavallista pitemmät yöunet oli taattu. Niillä unilla jaksoin sitten koko viikonlopun väkertää tukan laittamisen kanssa! (Kiitos Olville..) Ja ommuute taas hieno tukka. :)
Konemusiikin sydämessä.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Stellar City - Orjan Nilsen "Pre"
Mistä puhutaan?
Ihastuttavan Fat Ladyn ensi perjantain Stellar City ("selleri") -bileet!
Hypetystä:
Perjantaina 28.9.2012 Hämeenkadun Fat Ladyssa räjähtää jälleen! Kaupunkiin saapuu pohjoismaiden freeseimpiä trance-DJ:tä ja uskomattomat bileet on taas kerran taattu. Kutsunkin siis kaikki lukijani mukaan hyvään meininkiin ja vilpittömästi toivon, että mahdollisimman moni saapuisi paikalle. Stellar City järjestetään Tampereella nyt kolmatta kertaa ja se on aina ollut yleisömenestys. Taso vain tuntuu nousevan joka kerta! Luvassa on siis sellaista säihkettä, jota ei passaa kenekään, joka edes vähän piittaa konemusiikista, missata.
Kirjoittelun taustalle laitoin loopille pyörimään illan pääesiintyjän Orjan Nilsenin sisuskaluja värisyttävän biisin nimeltä Amsterdam. Suosittelen sitä lämpimästi syysiltoihinne.
Ihastuttavan Fat Ladyn ensi perjantain Stellar City ("selleri") -bileet!
Hypetystä:
Perjantaina 28.9.2012 Hämeenkadun Fat Ladyssa räjähtää jälleen! Kaupunkiin saapuu pohjoismaiden freeseimpiä trance-DJ:tä ja uskomattomat bileet on taas kerran taattu. Kutsunkin siis kaikki lukijani mukaan hyvään meininkiin ja vilpittömästi toivon, että mahdollisimman moni saapuisi paikalle. Stellar City järjestetään Tampereella nyt kolmatta kertaa ja se on aina ollut yleisömenestys. Taso vain tuntuu nousevan joka kerta! Luvassa on siis sellaista säihkettä, jota ei passaa kenekään, joka edes vähän piittaa konemusiikista, missata.
Kirjoittelun taustalle laitoin loopille pyörimään illan pääesiintyjän Orjan Nilsenin sisuskaluja värisyttävän biisin nimeltä Amsterdam. Suosittelen sitä lämpimästi syysiltoihinne.
Norjalainen Orjan Nilsen on suhteellisen tuore nimi trancepiireissä. Kuvioissa tämä proge-DJ on ollut mukana vuodesta 2006 lähtien ja siitä tähän päivään jatkanut tasaista nousua. Läpimurto tapahtui aikaisemmin tänä vuona, kun herra sai IDMA Break-Through DJ -nimityksen. Nilsen on minulle itsellekin tuttu nimi, vaikken tämän vuoden tuotantoa ole ehtinyt paljon kuunnellakaan. Suurin osa omista reiviystävistäni tunnistaa myös nimen, ja facebookin Stellar City-tapahtumassa on myös suurehko Nilsen-hype päällä. Enkä ihmettele ollenkaan! Musiikillisesti Nilsenin tuotanto on edistyksellistä, sointukulut kunnon progesettiä, tavallaan tuttua kamaa mutta silti erikoisella tavalla herkullista. Tässä vielä toinen tämän vuoden hittibiisi, Orjan Nilsen - Endymion:
Illan toinen ulkomainen nimi on tanskalainen Kris O'Neil, In Trance We Trust -labelin freeseimpiä tyyppejä. Tämä herra ei ollut minullekaan aikaisemmin tuttu, mutta pienen youtube-kierroksen perusteella O'Neil ei mikään aivan turha hemmo ole! Tarjolla on singlejä vaikka muille jakaisi ja lisäksi yhteistöitä mm. edellisten Tampereen yleisön villitsijöiden Marcus Schössowin ja Marco V:n kanssa. Katsaus O'Neilin tuotantoon paljastaa kunnon biletrancea, joka uppoaa Stellar-väkeen varmasti kuin häkä. Tässä perään muutama valikoitu pätkä youtubesta:
Kiholm & Kris O'Neil - We Just Did:
From Canada With Love:
Perjantain lopusta musiikista vastaa Suomitrancestara Ville Lope, joka teki soitannallaan vaikutuksen jo viime Stellareissa. VIP-passilaisten oman tilan musiikin tarjoaa Futuristics-ihmiset. Hyvä musiikki ei siis jää pelkästään ulkomaantarjonnan varaan! Fat Lady tilana on profiloitunut juuri massiivisten trance-bileiden kodiksi, jonne on aina ihana tulla takaisin ja ikävä tulee jo pilkun jälkeen. Fätärin ylä- ja alakerran eri tunnelmat tarjoavat liikkumatilaa tamppaajille, ja musiikin luvattiin pysyvän samana koko talossa (sitä VIP-stagea lukuunottamatta...)!
Tiivistettyvä voin siis sanoa, että Tampereen bileskenessä pyörivät ihmiset eivät yksinkertaisesti voi jättää tulematta paikalle, ja muutkin kynnelle kykenevät raahataan tamppaamaan vaikka väkisin. Kesä on jo ohi, ja nyt otetaan sloganiksi "Hurjasti töitä, hurjasti hupeja!" Kipinkapin siis kaikki perjantaina mukaan! Lizsen suuttuu, jos ei näe tuttujaan paikanpäällä :)
Luvassa on taas luonnollisesti jälki-ihmettelyä viikonlopun aikana, ja taidanpa sunnuntaikevennykseksi laatia toisen Top-10 -listankin...
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Mt. Eden @ Senssi
Mitä?
Yllättävän monipuolista bassomusiikkia, Mt. Eden -hypeä ja uusia tuttavuuksia!
Missä?
Senssi, Tampere, 21.9.2012 klo 22-04
Kuulumisia:
Kuten jo edellisessä tekstissäni kirjoittelin, Mt. Edenin saapuminen Tampereen kylmiin olosuhteisiin oli sellainen mahdollisuus, jota ei kannattanut jättää väliin. Tätä ohjetta seuraten siis lähdin minäkin perjantaina kohti Senssiä. Tunnelmat olivat saunanraikkaat ja rentoutuneet kuten yleensä perjantaisin. Laittautumisen taustalle laitoin soimaan bassoradion viikoittaisen dnb-shown, joka sopi enemmän kuin hyvin tulevaan yöhön! Hieman ennen yhtätoista pääsin liikkeelle, odotukset ymmärrettävän korkealla. Onhan tätä iltaa tullut itsekin hypetettyä kaikille mahdollisille tutuille ja tuntemattomille.
Senssille saapuessani mietin vain, kuinka mukavaa oli olla siellä taas. Paikka on ehdottomasti Tampereen hienoimpia klubeja korkeine kattoineen ja valtavine tiloineen. Sisustusta voisi ehkä hieman muuttaa modernimpaan suuntaan, sillä ainakin seinien printtikuvat menevät hieman yli hilseen. Paikan arkkitehtuuria olen kuitenkin monesti kehunut. (Tietääkö joku, mitä Senssin tilalla on alunperin ollut? Kiinnostaa oikeasti.)
Lähdin rohkeasti kohti baaritiskiä ja yritin kuikuilla mahdollisesti paikalla olevia tuttuja. Liikkeelle jouduin lähtemään tällä kertaa yksin, sillä suurin osa dubstep/dnb-ystävistäni olivat reissussa tai totaalisen PA. Onneksi Senssi oli jo yhdentoista aikoihin melkein täynnä, ja väkeä virtasi sisään koko ajan. Seurasta ei siis varmasti olisi puutetta, kunhan vain olisin reipas ja vähemmän ujo kuin yleensä. (Olen oikeasti kamala nössö, jos pitää etsiä uusia tuttuja!) Istumapaikkoja en kuitenkaan löytänyt mistään, ja vapaillakin paikoilla oli puolitäysiä tuoppeja. Kumosin siis nopeasti lonkeroni ja siirryin tanssilattian puolelle.
Tähän aikaan yöstä soittamassa oli Subsense, ja musiikkityyli oli illan teemaan kuuluen bassorikasta. Tempot vaihtelivat hitaammasta nopeampaan, mutta meininki tuntui koko ajan vain nousevan. Paikalla oli Senssin tyypillisen asiakaskunnan lisäksi helposti tunnistettavaa dubstep-väkeä ja muutama konemusiikkiskenen vakionaama. Tanssimassa on aina mukava olla, kun kukaan ei yritä esittää mitään ja kaikki nauttivat toistensa seurasta, oli sitten tuttuja tai ei. Subsensen dnb-biitit saivat tanssilattian sekoamaan ja muuvit yltyivät ihan hulluiksi. Tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä haetaan, kun bileissä käydään!
Seikkailua etsivänä ihmisenä lähdin tanssilattialta tutkimaan lisää Senssin uumenia. Väkimäärä kasvoi koko ajan, ja paikka alkoi pikkuhiljaa ruuhkautua. Baaritiskien toiminta oli silti yllättävän sujuvaa! Vaikka hinnat olivat hieman kalliimpia kuin mitä olin odottanut, ne eivät silti päätä huimanneet. Esillä oli tapahtumakohtainen hinnasto, jonka mukaan juomien hinnat liikkuivat siinä 4-5€ tienoilla. On sitä kalliimpaakin ostettu! Yläkerrassa oli samanlainen ruuhka kuin alhaalla, eikä pöytiä ollut vapaana enää yhtään. Toisaalta tällainen järjestely on monesti myös suotavaa, että tanssilattiallekin eksyisi porukkaa (niinkuin minä alkuillasta)! Ihailin jonkin aikaa parvelta lavalla pyöriviä hoop-tanssijoita ja jutustelin muun yleisön kanssa mukavia. Korkeanpaikan kammoisena lähdin kuitenkin pois tungoksesta ja siirryin takaisin tutkimaan alakertaa.
Senssin sivuraiteilla sijaitsevan loungen avaaminen helpotti ruuhkaa jonkin verran. Juomat olisi kannattanut hakea sieltä, ja istumaankin mahtui vaikka kuinka paljon väkeä. Loungen musiikki oli suomirap-painotteista, mikä toimi hyvänä taukomusiikkina vahvasti bassotaajuuksilla toimivasta pääpuolen meiningistä. En silti viihtynyt loungen puolella kauan, vaan siirryin takaisin tähyilemään istumapaikkaa, kunnes vihdoin löysin sellaisen. Ja siitä paikasta en muuten luopunut vähään aikaan! Tuttuja ja ihania ihmisiä tuli morjenstamaan, ja uusia tuttavuuksiakin löysin monta.
Kello yhden aikoihin alkoi yön kohokohta, kun Uusi-Seelantilainen dubstep-duo Mt. Eden otti lavan haltuunsa. Tanssimaan en silti lähtenyt, sillä lavan edusta oli aivan tupaten täynnä, ja ruuhka ylettyi helposti baaritiskin tienoille. Paikalla oli paljon faneja, jotka juoksivat tanssimaan heti ensimmäisten biittien alkaessa. Mutta minähän en paikastani luopunut! Parhaisiin biiseihin oli ihan hyvä tanssia pöydän vieressäkin. Mt. Eden soitti monipuolista ja mielenkiintoista bassomusiikkia; paljon enemmän kuin geneeristä dubsteppiä. MC-touhut piristivät meininkiä ja saivat fanit hullaantumaan. Duon jäsenet olivat taitavia esiintyjiä ja ehdottomasti maailmanmaineensa ansainneita. Pikkulinnuilta kuulin, että bassotaajuutta oli tuotu paikalle lisää runsaasti, mikä oli täysin tarpeellista Senssin kokoiselle paikalle. Äänentoisto toimi muutenkin mielestäni loistavasti, vaikka jälkeenpäin kuulin asiakkailta kommenttia diskanttipuolen muhjuuntumisesta. Jätän äänentoiston setvimisen kuitenkin ammattilaisille, sillä minä en tiedä aiheesta yhtään mitään!
Hyvät fiilikset eivät kuitenkaan loppuneet heti pääesiintyjän jälkeen, vaan lopuksi soittaneen Wispyn biitit pitivät tanssilattian hyvin kuosissa. Päädyin hengaamaan loppuajaksi yläkerran parvelle tarkastelemaan bilettäjiä ja ihastelemaan uuden tuttavani Henriikan käsintehtyjä koruja. Päällimmäiseksi tunnelmaksi illasta nousi juuri kanssaihmisten ystävällisyys ja hyvä kattaus esiintyjiä. Tällaista tulosta saadaan, kun laitetaan Tampereen pätevimmät järjestäjät asialle! Erityisen hienona pidän sitä, että Uusi-Seelantilaisen staran rinnalla oli soittamassa Tampereen omia poikia. Näin tämä kaupunki saadaan nostettua isojen bileiden kaupungiksi. Ja kohta yleisöä virtaa Helsingistä tänne, eikä toisinpäin!
Yllättävän monipuolista bassomusiikkia, Mt. Eden -hypeä ja uusia tuttavuuksia!
Missä?
Senssi, Tampere, 21.9.2012 klo 22-04
Kuulumisia:
Kuten jo edellisessä tekstissäni kirjoittelin, Mt. Edenin saapuminen Tampereen kylmiin olosuhteisiin oli sellainen mahdollisuus, jota ei kannattanut jättää väliin. Tätä ohjetta seuraten siis lähdin minäkin perjantaina kohti Senssiä. Tunnelmat olivat saunanraikkaat ja rentoutuneet kuten yleensä perjantaisin. Laittautumisen taustalle laitoin soimaan bassoradion viikoittaisen dnb-shown, joka sopi enemmän kuin hyvin tulevaan yöhön! Hieman ennen yhtätoista pääsin liikkeelle, odotukset ymmärrettävän korkealla. Onhan tätä iltaa tullut itsekin hypetettyä kaikille mahdollisille tutuille ja tuntemattomille.
Senssille saapuessani mietin vain, kuinka mukavaa oli olla siellä taas. Paikka on ehdottomasti Tampereen hienoimpia klubeja korkeine kattoineen ja valtavine tiloineen. Sisustusta voisi ehkä hieman muuttaa modernimpaan suuntaan, sillä ainakin seinien printtikuvat menevät hieman yli hilseen. Paikan arkkitehtuuria olen kuitenkin monesti kehunut. (Tietääkö joku, mitä Senssin tilalla on alunperin ollut? Kiinnostaa oikeasti.)
Lähdin rohkeasti kohti baaritiskiä ja yritin kuikuilla mahdollisesti paikalla olevia tuttuja. Liikkeelle jouduin lähtemään tällä kertaa yksin, sillä suurin osa dubstep/dnb-ystävistäni olivat reissussa tai totaalisen PA. Onneksi Senssi oli jo yhdentoista aikoihin melkein täynnä, ja väkeä virtasi sisään koko ajan. Seurasta ei siis varmasti olisi puutetta, kunhan vain olisin reipas ja vähemmän ujo kuin yleensä. (Olen oikeasti kamala nössö, jos pitää etsiä uusia tuttuja!) Istumapaikkoja en kuitenkaan löytänyt mistään, ja vapaillakin paikoilla oli puolitäysiä tuoppeja. Kumosin siis nopeasti lonkeroni ja siirryin tanssilattian puolelle.
Tähän aikaan yöstä soittamassa oli Subsense, ja musiikkityyli oli illan teemaan kuuluen bassorikasta. Tempot vaihtelivat hitaammasta nopeampaan, mutta meininki tuntui koko ajan vain nousevan. Paikalla oli Senssin tyypillisen asiakaskunnan lisäksi helposti tunnistettavaa dubstep-väkeä ja muutama konemusiikkiskenen vakionaama. Tanssimassa on aina mukava olla, kun kukaan ei yritä esittää mitään ja kaikki nauttivat toistensa seurasta, oli sitten tuttuja tai ei. Subsensen dnb-biitit saivat tanssilattian sekoamaan ja muuvit yltyivät ihan hulluiksi. Tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä haetaan, kun bileissä käydään!
Seikkailua etsivänä ihmisenä lähdin tanssilattialta tutkimaan lisää Senssin uumenia. Väkimäärä kasvoi koko ajan, ja paikka alkoi pikkuhiljaa ruuhkautua. Baaritiskien toiminta oli silti yllättävän sujuvaa! Vaikka hinnat olivat hieman kalliimpia kuin mitä olin odottanut, ne eivät silti päätä huimanneet. Esillä oli tapahtumakohtainen hinnasto, jonka mukaan juomien hinnat liikkuivat siinä 4-5€ tienoilla. On sitä kalliimpaakin ostettu! Yläkerrassa oli samanlainen ruuhka kuin alhaalla, eikä pöytiä ollut vapaana enää yhtään. Toisaalta tällainen järjestely on monesti myös suotavaa, että tanssilattiallekin eksyisi porukkaa (niinkuin minä alkuillasta)! Ihailin jonkin aikaa parvelta lavalla pyöriviä hoop-tanssijoita ja jutustelin muun yleisön kanssa mukavia. Korkeanpaikan kammoisena lähdin kuitenkin pois tungoksesta ja siirryin takaisin tutkimaan alakertaa.
Senssin sivuraiteilla sijaitsevan loungen avaaminen helpotti ruuhkaa jonkin verran. Juomat olisi kannattanut hakea sieltä, ja istumaankin mahtui vaikka kuinka paljon väkeä. Loungen musiikki oli suomirap-painotteista, mikä toimi hyvänä taukomusiikkina vahvasti bassotaajuuksilla toimivasta pääpuolen meiningistä. En silti viihtynyt loungen puolella kauan, vaan siirryin takaisin tähyilemään istumapaikkaa, kunnes vihdoin löysin sellaisen. Ja siitä paikasta en muuten luopunut vähään aikaan! Tuttuja ja ihania ihmisiä tuli morjenstamaan, ja uusia tuttavuuksiakin löysin monta.
Kello yhden aikoihin alkoi yön kohokohta, kun Uusi-Seelantilainen dubstep-duo Mt. Eden otti lavan haltuunsa. Tanssimaan en silti lähtenyt, sillä lavan edusta oli aivan tupaten täynnä, ja ruuhka ylettyi helposti baaritiskin tienoille. Paikalla oli paljon faneja, jotka juoksivat tanssimaan heti ensimmäisten biittien alkaessa. Mutta minähän en paikastani luopunut! Parhaisiin biiseihin oli ihan hyvä tanssia pöydän vieressäkin. Mt. Eden soitti monipuolista ja mielenkiintoista bassomusiikkia; paljon enemmän kuin geneeristä dubsteppiä. MC-touhut piristivät meininkiä ja saivat fanit hullaantumaan. Duon jäsenet olivat taitavia esiintyjiä ja ehdottomasti maailmanmaineensa ansainneita. Pikkulinnuilta kuulin, että bassotaajuutta oli tuotu paikalle lisää runsaasti, mikä oli täysin tarpeellista Senssin kokoiselle paikalle. Äänentoisto toimi muutenkin mielestäni loistavasti, vaikka jälkeenpäin kuulin asiakkailta kommenttia diskanttipuolen muhjuuntumisesta. Jätän äänentoiston setvimisen kuitenkin ammattilaisille, sillä minä en tiedä aiheesta yhtään mitään!
Hyvät fiilikset eivät kuitenkaan loppuneet heti pääesiintyjän jälkeen, vaan lopuksi soittaneen Wispyn biitit pitivät tanssilattian hyvin kuosissa. Päädyin hengaamaan loppuajaksi yläkerran parvelle tarkastelemaan bilettäjiä ja ihastelemaan uuden tuttavani Henriikan käsintehtyjä koruja. Päällimmäiseksi tunnelmaksi illasta nousi juuri kanssaihmisten ystävällisyys ja hyvä kattaus esiintyjiä. Tällaista tulosta saadaan, kun laitetaan Tampereen pätevimmät järjestäjät asialle! Erityisen hienona pidän sitä, että Uusi-Seelantilaisen staran rinnalla oli soittamassa Tampereen omia poikia. Näin tämä kaupunki saadaan nostettua isojen bileiden kaupungiksi. Ja kohta yleisöä virtaa Helsingistä tänne, eikä toisinpäin!
tiistai 18. syyskuuta 2012
Mt. Eden - "Pre"
Mistä puhutaan?
Mt. Eden tämän viikon perjantaina 21.9. @ Senssi, Tampere klo 22-04
Fiilistelyä:
Perjantaina on jälleen maailmanluokan artistia piskuisessa kotikylässämme Tampereella! Esiintymään on kutsuttu Uusi-Seelantilainen dubstep/dnb -duo Mt. Eden, jossa pyörivät nuoret miehet Jesse Cooper ja Harley Rayner. Maailmanmaine tällä kaksikolla on niin suuri, että Mt. Edenin youtube-kanavan kastojaluvuissa paukkuvat jo kymmenet miljoonat rikki! Suuria lukuja miettiessänne voitte samalla laittaa vaikkapa alla olevat videot pyörimään ja valmistautua jo hyvissä ajoin perjantain kekkereihin. Iltaa ovat siis järjestämässä Bass System ja Futuristics, joiden yhteistyö on taatusti nättiä ja nätin kuuloista. = Taas niitä tapahtumia, joita Lizsen hyvillä mielin suosittelee lukijoilleen ja muillekin!
Mt. Eden on artisti, jonka nimeen törmää arkipäivinäkin silloin tällöin, vaikkapa kahvipöydässä. Tästä tietää, että nimi on ainakin minun tuttavapiirissäni arvostettu ja hyvin tunnettu. Duo on tehnyt lukuisia remixejä muun muassa The Prodigyn ja Madonnan kappaleista, mutta eiköhän herrojen oma tuotanto ole kuitenkin myös hatunnoston arvoista. Taitavasti rakkaudella tuotetun musiikin ansiosta duo kipuaa kovaa vauhtia dubstepin ykkösnimien keskuuteen (ellei ole siellä jo nyt). Levyjä Mt. Eden ei ole vielä saanut ulos, mutta pikkulintujen (= wikipedia) mukaan debyyttialbumi olisi tulossa jo joulukuussa! Kaikki siis tarkkana, varsinkin jos haluaa tukea nuoria muusikoita.
Tässä siis Mt. Eden - Gambler. Hieno biisi, ja hyvä esimerkki artistin edistyksellisestä tyylistä. Musiikki on tietyllä tapaa maanläheistä mutta silti hyvin mielikuvituksellista! Duo tuntuu ottavan reippaita askelia genren tulevaisuuteen ja välttelee kliseitä. Musiikin luominen vaatii suunnattoman määrän omistautumista ja visiota, jota Mt. Edenistä kyllä löytyy vaikka muille jakaisi. Dubstepin huominen on taattu!
Mt. Eden tämän viikon perjantaina 21.9. @ Senssi, Tampere klo 22-04
Fiilistelyä:
Perjantaina on jälleen maailmanluokan artistia piskuisessa kotikylässämme Tampereella! Esiintymään on kutsuttu Uusi-Seelantilainen dubstep/dnb -duo Mt. Eden, jossa pyörivät nuoret miehet Jesse Cooper ja Harley Rayner. Maailmanmaine tällä kaksikolla on niin suuri, että Mt. Edenin youtube-kanavan kastojaluvuissa paukkuvat jo kymmenet miljoonat rikki! Suuria lukuja miettiessänne voitte samalla laittaa vaikkapa alla olevat videot pyörimään ja valmistautua jo hyvissä ajoin perjantain kekkereihin. Iltaa ovat siis järjestämässä Bass System ja Futuristics, joiden yhteistyö on taatusti nättiä ja nätin kuuloista. = Taas niitä tapahtumia, joita Lizsen hyvillä mielin suosittelee lukijoilleen ja muillekin!
Mt. Eden on artisti, jonka nimeen törmää arkipäivinäkin silloin tällöin, vaikkapa kahvipöydässä. Tästä tietää, että nimi on ainakin minun tuttavapiirissäni arvostettu ja hyvin tunnettu. Duo on tehnyt lukuisia remixejä muun muassa The Prodigyn ja Madonnan kappaleista, mutta eiköhän herrojen oma tuotanto ole kuitenkin myös hatunnoston arvoista. Taitavasti rakkaudella tuotetun musiikin ansiosta duo kipuaa kovaa vauhtia dubstepin ykkösnimien keskuuteen (ellei ole siellä jo nyt). Levyjä Mt. Eden ei ole vielä saanut ulos, mutta pikkulintujen (= wikipedia) mukaan debyyttialbumi olisi tulossa jo joulukuussa! Kaikki siis tarkkana, varsinkin jos haluaa tukea nuoria muusikoita.
Tässä siis Mt. Eden - Gambler. Hieno biisi, ja hyvä esimerkki artistin edistyksellisestä tyylistä. Musiikki on tietyllä tapaa maanläheistä mutta silti hyvin mielikuvituksellista! Duo tuntuu ottavan reippaita askelia genren tulevaisuuteen ja välttelee kliseitä. Musiikin luominen vaatii suunnattoman määrän omistautumista ja visiota, jota Mt. Edenistä kyllä löytyy vaikka muille jakaisi. Dubstepin huominen on taattu!
Seuraavaksi hieman keikkatunnelmia Calgarysta tämän vuoden maaliskuulta:
Ja tässä sitten aivan uunituoretta materiaalia eli QuESt - One Way (Produced by Mt. Eden):
Toivottavasti myös Tampereelle saapuu paljon innokasta yleisöä! Paikkana Senssi on ehdoton ykkönen keikan pitämiselle, sillä sinne mahtuu iso määrä porukkaa ja silti jää tilaa vielä riehumiselle. Maustetta Senssille ovat tuomassa Futuristics-ihmisten loihtimat videosysteemit (takuunättiä) ja taitavat vannetanssijattaret (ihan varmasti nättiä). Paikan arkkitehtuurin suurena fanina voin suositella iltaa jo pelkästään visuaalisena kokemuksena. Musiikkipuolta täydentämässä ovat Tampereen omat ylpeydet Wispy, Subsense ja Mefisto, joita kaikkia olen kehunut jo aikaisemmin blogikirjoituksissani. Siihen voi siis luottaa, että illan järjestelyt ovat ehdotonta kultaa!
Shut up and take my money! Lippuja saa siis täältä: Tiketti hintaan 11,20€. Hinta on naurettavan pieni näin ainutlaatuisista bileistä, ja lippu kannattaa jokatapauksessa ostaa etukäteen, sillä ovelta sellaisen saa hintaan 15€. Kipin kapin siis tiketti kouraan! Muutamat dubstep-keikat nähneenä voin vannoa, että meistä kasautuu vielä loistava ja positiivisessa mielessä täysin järkensä menettävä yleisö perjantaiksi. Tämän tason artisteja saapuu Tampereelle enenevissä määrin, mikä kertoo aktiivisista järjestäjistä ja yhtä innokkaasta yleisöstä. Hyvä me! Mikäli kiinnostuksesi nousi huimiin korkeuksiin, lisää infoa ja sen sellaista löytyy tapahtuman facebook-sivulta.
Huom!
Tästäkin tapahtumasta lisää sitten viikonlopun aikana, kunhan toivun ensin illan koettelemuksista. Nähdään Senssillä; saa tulla morjenstamaan!
maanantai 10. syyskuuta 2012
Redemption Festival @ Klubi
Mitä?
Synkkää musiikkia ja alakulttuurin parasta antia!
Missä?
Tullikamarin aukion Klubi, Tampere, 8.9.2012 klo 21-04
Terveisiä:
Ja terveiset kajahtavat tällä kertaa goottipiireistä! Dog's Homessa ja Tampereen Klubilla järjestetty Redemption festival on siis koko viikonlopun (7.-9.9.) kestävä tapahtuma, mutta osallistuin vain lauantain tarjontaan järjestäjiltä saadun lipunmyyntipestin ansiosta. Kiireisen viikolopun keskellä oli mukava lähteä taas kokemaan hieman kulttuuria hyvässä seurassa. Mukana lipunmyynnissä olivat Laura ja Olvi, mutta tällä kertaa en ehtinyt etkoilemaan, vaan saavuin suorilta Klubille. Lähtöni myöhästyi harmillisen paljon typerän vaate- ja pyöräkriisin takia, mutta onneksi bussillakin pääsee eteenpäin! Sen siitä saa, kun päättää laittaa korot jalkaan pitkästä aikaa.
Ovella nappasin itselleni duunarilipun ja suuntasin etsimään Beniä, Jussia ja muita tuttuja. Baarista otin mukaani ison jaffan. Paikalla Klubilla oli suuri määrä tummanpuhuvia goottiedustajia ja olikin ilo nähdä, että paikka oli melkein tupaten täynnä. Yritimme turhaan etsiä istumapaikkaa, joten hengasimme hetken foosballin parissa ja nautimme yleisestä tunnelmasta. Terassille olisi tietenkin mahtunut, mutta tähän vuodenaikaan pihalla hengailu ilman takkia ei välttämättä ole hyvä idea. (Silti niin kuitenkin tein ja tärisin loppuillan.)
Hienosti laittautunutta asiakaskuntaa oli kyllä ilo katsella. Henkilökohtaisesti oli virkistävää olla eri "skenen" tapahtumassa, kuin missä yleensä pyörin. Mikäs siinä, kun kuitenkin musiikista tykkään ja ympärillä on mukavia ihmisiä! Suomessa goottipiirit ovat ainakin tietääkseni hyvin yhteyksissä toisiinsa, ja tämän kaltaisia tapahtumia etsivät kaikki kynnelle kykenevät. Voin vain kuvitella, että Redemption-festivaalin järjestäjien tapahtumat Tampereella ovat piireille kullanarvoisia.
Paikkana Klubi toimii aivan loistavasti tämäntyyppisille bileille. Klubi on tummanpuhuva ja rock-henkinen, mutta silti siisti ja tilava. Lavalle nousee jatkuvasti tunnettuja bändejä, mutta paikalla on myös pidetty ikimuistoisia DnB- ja teknoiltamia. Pohjaratkaisu on hyvä, sillä istumapaikoilta näkee lavalle, vaikka tanssilattialla pari isoa tolppaa onkin. Klubin narikassa ja baarissa on ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, ja palvelu toimikin mukavasti koko illan! Baarin juomat ovat kohtalaisen kalliita (gin&tonic 7,20€), mutta luulenpa, että paikalle saapuva yleisö on muutenkin enemmän livemusiikin kuin kännäämisen perään.
Myöhästelyni takia missasin valitettavasti illan ensimmäisen orkesterin, Shade Factoryn. Onneksi kuitenkin ehdin paikalle sopivasti, kun lavalle nousi venäläinen kulttimaineen omaava bändi Otto Dix. Bändin kokoonpanoon kuului sähköviulu, kiippari ja laulu. Mielettömän hienosti pukeutuneet muusikot lauloivat, soittivat ja jotenkin mystisellä tavalla saivat koko yleisön lumottua. Sanoituksesta olisi ollut kiva ymmärtää jotain, mutta tämän bändin kohdalla pieni mysteeri ei ole pahitteeksi. Yhdistelmä klassista laulua, viulunsoitantaa ja industrial-taustoja toimi yllättävän hyvin.
Illan kolmantena bändinä toimi virolainen Freakangel, jonka lavakarisma oli edellistä hevimpi. Musiikki meni yleisöön, ja myös minuun, aivan kympillä. Rumpalina tietenkin olin haltioissani siitä, miten hienosti liverummut toimivat koko bändin tukirankana (rumpali voisi hommata kyllä uuden peltisetin...o.o). Festivaalin facebook-eventistä bongasin tämän lauseen, joka ehkä kuvailee bändiä parhaiten: "Freakangel yhdistelee musiikissaan aggrotechia, industrialia ja dark electroa, soittaen kaiken tiukalla rokkiasenteella". Bändin vokalisti oli ehdotonta kultaa, ja härskit välispiikit kevensivät tunnelmaa yleisössä.
Viimeisenä olevan Two Witches -yhtyeen kuuntelin lipunmyyntipisteen takaa, mutta kuulokuvan perusteella lavalla oli kyllä hieno tunnelma. Muusikkona sitä kuuntelee mielellään aina, kun taitavat soittajat pääsevät lavalle antamaan parastaan. Bändillä oli festivaaleilla erityinen tilanne, sillä luvassa oli 25-vuotisjuhlakonsertti! Yritin kuikuilla eteisestä lavalle aina välillä, mutta näin vain täyden tanssilattian ja tiukkaa meininkiä. Osan soittajista tuntevana oli mahtavaa vihdoin päästä kuuntelemaan, minkälaista settiä bändiltä tulee. Ja tykkäsinkö? Kyllä!
Redemptionin lauantai oli rakennettu vaihtelevien bändien ja DJ:en perustalle. Bändien väleissä soittaneet Zynthexia, Jyrki Witch, Meke ja Mac Hine työskentelivät smoothisti livebändien rinnalla, eikä fiilis missään välissä ns. laskenut. Settien tyylilajit vaihtelivat koko ajan, mikä piti mielenkiintoa yllä tanssilattialla. Aika harva tästä synkästä yleisöstä kovin riehakkaasti tanssi, mutta arvostus ainakin oli suurta. Illan musiikkimikstuuri oli suunniteltu aivan nappiin paikalla olevan yleisön makuun. Olen kiitollinen, että pääsin myös itse paikalle duunariksi, sillä muuten olisi moni hieno bändi mennyt sivu suun.
Mainostuksenomaisesti infoan lukijoitani myös seuraavasta Redemption -illasta 24.11. Tapahtuma järjestetään myös Tullinkamarin Klubilla ja lavalle nousevat Sex Gang Children (UK) ja Larva (Spain). Paikalle mars, mikäli yhtään on mielenkiintoa!
Synkkää musiikkia ja alakulttuurin parasta antia!
Missä?
Tullikamarin aukion Klubi, Tampere, 8.9.2012 klo 21-04
Terveisiä:
Ja terveiset kajahtavat tällä kertaa goottipiireistä! Dog's Homessa ja Tampereen Klubilla järjestetty Redemption festival on siis koko viikonlopun (7.-9.9.) kestävä tapahtuma, mutta osallistuin vain lauantain tarjontaan järjestäjiltä saadun lipunmyyntipestin ansiosta. Kiireisen viikolopun keskellä oli mukava lähteä taas kokemaan hieman kulttuuria hyvässä seurassa. Mukana lipunmyynnissä olivat Laura ja Olvi, mutta tällä kertaa en ehtinyt etkoilemaan, vaan saavuin suorilta Klubille. Lähtöni myöhästyi harmillisen paljon typerän vaate- ja pyöräkriisin takia, mutta onneksi bussillakin pääsee eteenpäin! Sen siitä saa, kun päättää laittaa korot jalkaan pitkästä aikaa.
Ovella nappasin itselleni duunarilipun ja suuntasin etsimään Beniä, Jussia ja muita tuttuja. Baarista otin mukaani ison jaffan. Paikalla Klubilla oli suuri määrä tummanpuhuvia goottiedustajia ja olikin ilo nähdä, että paikka oli melkein tupaten täynnä. Yritimme turhaan etsiä istumapaikkaa, joten hengasimme hetken foosballin parissa ja nautimme yleisestä tunnelmasta. Terassille olisi tietenkin mahtunut, mutta tähän vuodenaikaan pihalla hengailu ilman takkia ei välttämättä ole hyvä idea. (Silti niin kuitenkin tein ja tärisin loppuillan.)
Hienosti laittautunutta asiakaskuntaa oli kyllä ilo katsella. Henkilökohtaisesti oli virkistävää olla eri "skenen" tapahtumassa, kuin missä yleensä pyörin. Mikäs siinä, kun kuitenkin musiikista tykkään ja ympärillä on mukavia ihmisiä! Suomessa goottipiirit ovat ainakin tietääkseni hyvin yhteyksissä toisiinsa, ja tämän kaltaisia tapahtumia etsivät kaikki kynnelle kykenevät. Voin vain kuvitella, että Redemption-festivaalin järjestäjien tapahtumat Tampereella ovat piireille kullanarvoisia.
Paikkana Klubi toimii aivan loistavasti tämäntyyppisille bileille. Klubi on tummanpuhuva ja rock-henkinen, mutta silti siisti ja tilava. Lavalle nousee jatkuvasti tunnettuja bändejä, mutta paikalla on myös pidetty ikimuistoisia DnB- ja teknoiltamia. Pohjaratkaisu on hyvä, sillä istumapaikoilta näkee lavalle, vaikka tanssilattialla pari isoa tolppaa onkin. Klubin narikassa ja baarissa on ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, ja palvelu toimikin mukavasti koko illan! Baarin juomat ovat kohtalaisen kalliita (gin&tonic 7,20€), mutta luulenpa, että paikalle saapuva yleisö on muutenkin enemmän livemusiikin kuin kännäämisen perään.
Myöhästelyni takia missasin valitettavasti illan ensimmäisen orkesterin, Shade Factoryn. Onneksi kuitenkin ehdin paikalle sopivasti, kun lavalle nousi venäläinen kulttimaineen omaava bändi Otto Dix. Bändin kokoonpanoon kuului sähköviulu, kiippari ja laulu. Mielettömän hienosti pukeutuneet muusikot lauloivat, soittivat ja jotenkin mystisellä tavalla saivat koko yleisön lumottua. Sanoituksesta olisi ollut kiva ymmärtää jotain, mutta tämän bändin kohdalla pieni mysteeri ei ole pahitteeksi. Yhdistelmä klassista laulua, viulunsoitantaa ja industrial-taustoja toimi yllättävän hyvin.
Illan kolmantena bändinä toimi virolainen Freakangel, jonka lavakarisma oli edellistä hevimpi. Musiikki meni yleisöön, ja myös minuun, aivan kympillä. Rumpalina tietenkin olin haltioissani siitä, miten hienosti liverummut toimivat koko bändin tukirankana (rumpali voisi hommata kyllä uuden peltisetin...o.o). Festivaalin facebook-eventistä bongasin tämän lauseen, joka ehkä kuvailee bändiä parhaiten: "Freakangel yhdistelee musiikissaan aggrotechia, industrialia ja dark electroa, soittaen kaiken tiukalla rokkiasenteella". Bändin vokalisti oli ehdotonta kultaa, ja härskit välispiikit kevensivät tunnelmaa yleisössä.
Viimeisenä olevan Two Witches -yhtyeen kuuntelin lipunmyyntipisteen takaa, mutta kuulokuvan perusteella lavalla oli kyllä hieno tunnelma. Muusikkona sitä kuuntelee mielellään aina, kun taitavat soittajat pääsevät lavalle antamaan parastaan. Bändillä oli festivaaleilla erityinen tilanne, sillä luvassa oli 25-vuotisjuhlakonsertti! Yritin kuikuilla eteisestä lavalle aina välillä, mutta näin vain täyden tanssilattian ja tiukkaa meininkiä. Osan soittajista tuntevana oli mahtavaa vihdoin päästä kuuntelemaan, minkälaista settiä bändiltä tulee. Ja tykkäsinkö? Kyllä!
Redemptionin lauantai oli rakennettu vaihtelevien bändien ja DJ:en perustalle. Bändien väleissä soittaneet Zynthexia, Jyrki Witch, Meke ja Mac Hine työskentelivät smoothisti livebändien rinnalla, eikä fiilis missään välissä ns. laskenut. Settien tyylilajit vaihtelivat koko ajan, mikä piti mielenkiintoa yllä tanssilattialla. Aika harva tästä synkästä yleisöstä kovin riehakkaasti tanssi, mutta arvostus ainakin oli suurta. Illan musiikkimikstuuri oli suunniteltu aivan nappiin paikalla olevan yleisön makuun. Olen kiitollinen, että pääsin myös itse paikalle duunariksi, sillä muuten olisi moni hieno bändi mennyt sivu suun.
Mainostuksenomaisesti infoan lukijoitani myös seuraavasta Redemption -illasta 24.11. Tapahtuma järjestetään myös Tullinkamarin Klubilla ja lavalle nousevat Sex Gang Children (UK) ja Larva (Spain). Paikalle mars, mikäli yhtään on mielenkiintoa!
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Radikal Tunnel @ Semafori
Mitä?
Sekalainen soppa siistiä soundia, sihisevää sangriaa sekä samankaltaista seuraa. (Kait huomasitte että ässällä aloitin, hihi)
Missä?
Rautatieaseman Semafori, Tampere, 31.8.2012 klo 21-03
Kuulumisia:
Elokuun loppuun sattui sopivasti vielä yksi perjantai, joten liikenteeseen lähtö oli tämän tytön kohdalla melkein 100% varmaa. Semaforin Radikal Tunnel oli jo kauan kummitellut facebookin tapahtumalistassani, mutta sinne lähtö oli loppujenlopuksi taas viimetipan suunnitelmia. Lähdin kohti Tampereen yötä melkeinpä suoraan saunasta, rentoutuneena, muttei kuitenkaan liian väsyneenä. Paikanpäällä minun oli tarkoitus olla jo klo 22, mutta tunnin myöhästyminen ei varmaan paljoa haittaa?
Luvassa olisi siis uuden perjantaiklubin avajais-ilta; muuta en illasta sitten tiennytkään. Semafori minulle ei ollut enää uusi tuttavuus, ja kammo kyseistä paikkaa kohtaan oli lieventynyt huomattavasti edelliskerran DJ Sash! -keikan jälkeen. Pakko kuitenkin myöntää, että paikalle kävellessä oli hieman sellainen "mitähän nyt taas olen tekemässä" -olo. Tapahtumaa järjestämässä oli kuitenkin tuttu pulju, joten syvää luottamusta uhkuen uskalsin lähteä liikkeelle täysin ilman seuraa tai etkoja!
Paikallaolevaksi tiesin vain DJ-tuttuni Riinan, mutta lisää tuttuja (Jussi&Ilari) tuli vastaan jo lippujonossa. Sisäänpääsy maksoi 5€ (sisältäen narikan), mikä oli hyvin pieni hinta perjantaiklubille, mutta varmasti auttoi saamaan porukkaa paikanpäälle. Ranteeseen sain hienon neonkeltaisen rannekkeen, jolla oli vissiin tarkoitus saada alennusta juomista, mutta ei kuitenkaan saanut. En asiasta kuitenkaan enempää stressannut, sillä kyllä sitä juotavaa tuli muutenkin tilattua ihan tarpeeksi.
Semafori oli sisältä jaoteltu hienosti kahteen osaan valoja käyttäen. "Normaalisti" valaistulla puolella istuskeli oma kansansa, kun taas liikkuvien valojen puolella pyöri hullua bilekansaa. Paikalla oli jonkin verran junamatkaa odottelevaa väkeä ja muuta näennäisen satunnaisesti klubille eksynyttä porukkaa. Taustalla soiva huikean hieno DnB taisi aiheuttaa hieman ihmetystä isossa osassa asiakkaita. Positiivista ihmetystä siis! Tunnelma oli alusta alkaen hyvä joka puoella klubia.
Paikalla käynnissä oleva remontti etenee pikkuhiljaa. Uusi lava on hieno ja valoja (joista epäonniset saattavat tulla lumisokeaksi.. kjäh!) on paljon lisää. Vessat voisivat olla hyvä kandidaatti seuraavaksi korjauskohteeksi, sillä lukko toimii vain yhdessä naistenvessan kopissa, ja koppien seinät tuntuvat hajoavan käsiin. Myös tanssilattiaa voisi korjailla, sillä tamppaus tuntui pöydissä istuvien tuoleissa asti maanjäristyksen tapaan. Pienistä puutteista huolimatta klubi on iso, mukava ja toimiva. Myös terassi on hieno, sillä sinne saa luonnollisesti viedä juomat mukanaan, mikä helpottaa polttavien ystävien rituaaleja ja muiden viilentymistä. Terassilta on myös helppo hypätä lähtevään junaan, mikäli haluaa jatkoille esimerkiksi Turkuun tai Hyvinkäälle.
Lauran, Riinan ja kumppanit löydettyäni valtasimme pöydän läheltä tanssilattiaa. Klo 23:n aikoihin paikalla soi upeaa DnB-biittiä (DJ Smaglen soittamana), jollaista harvoin edes minunlaiseni rumpufriikki pääsee kuuntelemaan. Heti teki mieli päästä itse soittamaan! Saatte kiittää onneanne, ettei paikalla ollut rumpusettiä. Tanssimaan en myöskään ehtinyt, sillä jalassa oli täysin vääränlaiset kengät, ja siideri maistui liian hyvälle. Pieni perry maksoi 3,80€, mikä ei sinänsä ole paha hinta, vaikka hanajuomat olivatkin kohtalaisen kalliita. Halpaa juotavaa kuitenkin riitti myös niille, jotka eivät turhaan nirsoilleet. Tyttöporukalla siirryimmekin sitten sangriameininkeihin (kannu 11,80€). Oli muuten ihan hyvää! Shotteja baarissa myytiin suoraan pöytiin. Tapa oli aluksi aika ärsyttävä, mutta sorruimme silti sekä vadelmashotteihin, että salmariin. Hyvät bileet tietää siitä, että shotit tulevat koeputkissa, joissa lukee "Jägermeister"
Smaglen jälkeen soittanut BonesK siirtyi tyylillisesti suuremmalle osalle kelpaavaan musiikkiin, sillä tanssilattia rupesi pikkuhiljaa täyttymään. Pari kertaa jaksoin käydä itsekin joraamassa lempireivaajieni Villen ja Pekan kanssa. Valotikut heilumaan ja sivuaskel kuntoon! Harmillisesti house ei kuitenkaan genrenä ole ihan omaa juttuani, joten tyydyin suurimmaksi osaksi ihailemaan tanssimeininkejä sivusta. Teknoa jäimme odottamaan myös omassa seurueessani, mutta taisimme saapua klubille liian myöhään sitä varten... Aina ei voi kaikkea kivaa saada! Pääasia, että tanssilattia oli tupaten täynnä, vaikka Semaforiin paljon porukkaa mahtuukin.
Viimeisenä soittanut duo MacDethix Deejays aloitti oman settinsä varovaisesti, kun tempo nousi kohtalaisen korkeisiin lukemiin. Tanssilattian väki kuitenkin jatkoi joraamista tyytyväisenä ja lisääkin uskaltautui tanssimaan. Tyylinä full-on/psy on ehkä Semaforin kanta-asiakkaille epätyypillistä bilemusaa, mutta se kuitenkin upposi kiitettävästi yleisöön. Tempon noustessa minäkin jaksoin tanssimaan ja hauskaa oli, kuten jo kuvitella saattaa!
Radikan Tunnelin vahvuus taitaa piillä nimenomaan monipuolisuudessa, sillä illan artistikattaus pomppi genrestä toiseen. Eipähän tarvitse kenenkään istua paikoillaan koko iltaa! Facebookryhmässä sanottiin "Every now and then you & your friends probably like to dance something more than just cheesy popmusic & sh*t.", mikä on täysin paikkansapitävä lause. Hyvät bileet löysivät tiensä Semaforiin! Ja kuulin muuten huhuja että näitä olisi tulossa lisääkin...
Seuraavaksi muuten kynän alla tiedoite syyskuun biletarjonnasta, eli pysykää kuulolla. ;)
Sekalainen soppa siistiä soundia, sihisevää sangriaa sekä samankaltaista seuraa. (Kait huomasitte että ässällä aloitin, hihi)
Missä?
Rautatieaseman Semafori, Tampere, 31.8.2012 klo 21-03
Kuulumisia:
Elokuun loppuun sattui sopivasti vielä yksi perjantai, joten liikenteeseen lähtö oli tämän tytön kohdalla melkein 100% varmaa. Semaforin Radikal Tunnel oli jo kauan kummitellut facebookin tapahtumalistassani, mutta sinne lähtö oli loppujenlopuksi taas viimetipan suunnitelmia. Lähdin kohti Tampereen yötä melkeinpä suoraan saunasta, rentoutuneena, muttei kuitenkaan liian väsyneenä. Paikanpäällä minun oli tarkoitus olla jo klo 22, mutta tunnin myöhästyminen ei varmaan paljoa haittaa?
Luvassa olisi siis uuden perjantaiklubin avajais-ilta; muuta en illasta sitten tiennytkään. Semafori minulle ei ollut enää uusi tuttavuus, ja kammo kyseistä paikkaa kohtaan oli lieventynyt huomattavasti edelliskerran DJ Sash! -keikan jälkeen. Pakko kuitenkin myöntää, että paikalle kävellessä oli hieman sellainen "mitähän nyt taas olen tekemässä" -olo. Tapahtumaa järjestämässä oli kuitenkin tuttu pulju, joten syvää luottamusta uhkuen uskalsin lähteä liikkeelle täysin ilman seuraa tai etkoja!
Paikallaolevaksi tiesin vain DJ-tuttuni Riinan, mutta lisää tuttuja (Jussi&Ilari) tuli vastaan jo lippujonossa. Sisäänpääsy maksoi 5€ (sisältäen narikan), mikä oli hyvin pieni hinta perjantaiklubille, mutta varmasti auttoi saamaan porukkaa paikanpäälle. Ranteeseen sain hienon neonkeltaisen rannekkeen, jolla oli vissiin tarkoitus saada alennusta juomista, mutta ei kuitenkaan saanut. En asiasta kuitenkaan enempää stressannut, sillä kyllä sitä juotavaa tuli muutenkin tilattua ihan tarpeeksi.
Semafori oli sisältä jaoteltu hienosti kahteen osaan valoja käyttäen. "Normaalisti" valaistulla puolella istuskeli oma kansansa, kun taas liikkuvien valojen puolella pyöri hullua bilekansaa. Paikalla oli jonkin verran junamatkaa odottelevaa väkeä ja muuta näennäisen satunnaisesti klubille eksynyttä porukkaa. Taustalla soiva huikean hieno DnB taisi aiheuttaa hieman ihmetystä isossa osassa asiakkaita. Positiivista ihmetystä siis! Tunnelma oli alusta alkaen hyvä joka puoella klubia.
Paikalla käynnissä oleva remontti etenee pikkuhiljaa. Uusi lava on hieno ja valoja (joista epäonniset saattavat tulla lumisokeaksi.. kjäh!) on paljon lisää. Vessat voisivat olla hyvä kandidaatti seuraavaksi korjauskohteeksi, sillä lukko toimii vain yhdessä naistenvessan kopissa, ja koppien seinät tuntuvat hajoavan käsiin. Myös tanssilattiaa voisi korjailla, sillä tamppaus tuntui pöydissä istuvien tuoleissa asti maanjäristyksen tapaan. Pienistä puutteista huolimatta klubi on iso, mukava ja toimiva. Myös terassi on hieno, sillä sinne saa luonnollisesti viedä juomat mukanaan, mikä helpottaa polttavien ystävien rituaaleja ja muiden viilentymistä. Terassilta on myös helppo hypätä lähtevään junaan, mikäli haluaa jatkoille esimerkiksi Turkuun tai Hyvinkäälle.
Lauran, Riinan ja kumppanit löydettyäni valtasimme pöydän läheltä tanssilattiaa. Klo 23:n aikoihin paikalla soi upeaa DnB-biittiä (DJ Smaglen soittamana), jollaista harvoin edes minunlaiseni rumpufriikki pääsee kuuntelemaan. Heti teki mieli päästä itse soittamaan! Saatte kiittää onneanne, ettei paikalla ollut rumpusettiä. Tanssimaan en myöskään ehtinyt, sillä jalassa oli täysin vääränlaiset kengät, ja siideri maistui liian hyvälle. Pieni perry maksoi 3,80€, mikä ei sinänsä ole paha hinta, vaikka hanajuomat olivatkin kohtalaisen kalliita. Halpaa juotavaa kuitenkin riitti myös niille, jotka eivät turhaan nirsoilleet. Tyttöporukalla siirryimmekin sitten sangriameininkeihin (kannu 11,80€). Oli muuten ihan hyvää! Shotteja baarissa myytiin suoraan pöytiin. Tapa oli aluksi aika ärsyttävä, mutta sorruimme silti sekä vadelmashotteihin, että salmariin. Hyvät bileet tietää siitä, että shotit tulevat koeputkissa, joissa lukee "Jägermeister"
Smaglen jälkeen soittanut BonesK siirtyi tyylillisesti suuremmalle osalle kelpaavaan musiikkiin, sillä tanssilattia rupesi pikkuhiljaa täyttymään. Pari kertaa jaksoin käydä itsekin joraamassa lempireivaajieni Villen ja Pekan kanssa. Valotikut heilumaan ja sivuaskel kuntoon! Harmillisesti house ei kuitenkaan genrenä ole ihan omaa juttuani, joten tyydyin suurimmaksi osaksi ihailemaan tanssimeininkejä sivusta. Teknoa jäimme odottamaan myös omassa seurueessani, mutta taisimme saapua klubille liian myöhään sitä varten... Aina ei voi kaikkea kivaa saada! Pääasia, että tanssilattia oli tupaten täynnä, vaikka Semaforiin paljon porukkaa mahtuukin.
Viimeisenä soittanut duo MacDethix Deejays aloitti oman settinsä varovaisesti, kun tempo nousi kohtalaisen korkeisiin lukemiin. Tanssilattian väki kuitenkin jatkoi joraamista tyytyväisenä ja lisääkin uskaltautui tanssimaan. Tyylinä full-on/psy on ehkä Semaforin kanta-asiakkaille epätyypillistä bilemusaa, mutta se kuitenkin upposi kiitettävästi yleisöön. Tempon noustessa minäkin jaksoin tanssimaan ja hauskaa oli, kuten jo kuvitella saattaa!
Radikan Tunnelin vahvuus taitaa piillä nimenomaan monipuolisuudessa, sillä illan artistikattaus pomppi genrestä toiseen. Eipähän tarvitse kenenkään istua paikoillaan koko iltaa! Facebookryhmässä sanottiin "Every now and then you & your friends probably like to dance something more than just cheesy popmusic & sh*t.", mikä on täysin paikkansapitävä lause. Hyvät bileet löysivät tiensä Semaforiin! Ja kuulin muuten huhuja että näitä olisi tulossa lisääkin...
Seuraavaksi muuten kynän alla tiedoite syyskuun biletarjonnasta, eli pysykää kuulolla. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)