sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Deep Moscow @ Club10

Mitä?
Yllättävän freesiä musiikkia ja meininkiä!

Missä?
Hämeenkadun Club10, Tampere 13.4. klo 23-04

Terveisiä:

Tämä huhtikuinen perjantai oli niitä päiviä, joiden aikana ei oikein muuta voi miettiä kuin illan tulevia menoja. Bilepaikasta ei kuitenkaan ollut mitään varmuutta, vaikka todennäköisimmältä vaihtoehdolta näytti Tivoli Glow Partyineen. Viime hetkillä päätin kuitenkin vaihtaa suunnitelmia, ja päädyin lopulta Club10:n Deep Moscow -bileisiin, vaikka Volumessakin olisi ollut tarjolla tutumpaa ja turvallisempaa meininkiä. Riski oli kuitenkin pakko ottaa, ja pahan onnen perjantaista huolimatta se kannatti. Jo yli viikon vaivannut kevätflunssa ei mielestäni sopinut yhteen Tivolin riehumisten kanssa, eikä Volumen dubstep-ilta kutkuttanut musiikillista mielenkiintoa kovin paljoa. Silloin kun valittavina on useammat bileet, täytyy mennä sinne mihin sydän vetää! (Tähän kohtaan juustoista musiikkia ja muita latteuksia.)

Tällä kertaa Club10:n lippu maksoi sen 7€ sisältäen narikan. Alunperin tarkoitukseni oli mennä koko yö holittomana päälle puskevan flunssan takia, mutta jostakin syystä baaritiskillä siiderin tilaaminen tulee jo refleksinomaisesti. Hanasta saa oikein mukavasti juurikin sitä Upcider kuivaa omenaa, joka on muutaman erittäin kuivan siiderin lomassa muodostunut suosikikseni. Juomien tilaus jäi kuitenkin vain pariin jo kohtalaisen kalliin (4,90€) hinnan vuoksi. Tilannetta helpotti tilapäiväisesti pöytään kiikutetut jallushotit, jotka lievittivät kurkkukipua huomattavasti, mutta joiden alkuperästä kenelläkään ei ollut mitään tietoa. Kiitoksia kuitenkin mysteerihenkilölle, joka ne meille lahjoitti! Viina tappaa pöpöt, ja konjakin lisäksi parasta siihen tarkoitukseen on juurikin jaloviina.

Club10 oli entiseen tapaansa viihtyisä ja tunnelmallinen ruokaravintolan ja yökerhon sekoitus. Pienet yksityiskohdat tekevät yleensä maailman tavallisimmastakin klubista erityisen, ja Club10:n tapauksessa suosikkejani ovat ehdottomasti vessat, unisex-lavuaarit ja erillään kaikesta muusta oleva lounge. Jokin niissä lasiovissa ja puukahvoissa tuo mieleen saunomisen, varsinkin kun tupakkakoppi on vielä täynnä savua. Ravintolan piirteitä klubille tuovat nimenomaan ruokailuun sopivat pöydät ja tuolit. Korkeat istuimet eristävät eri pöytien tunnelmat toisistaan tehokkaasti, vaikka jotenkin niiden olisi kiva välillä sekoittuakin. Mutta minkäs teet, kun paikka on päivisin ravintola ja bileet alkavat vasta yömyöhään! Hyvin kuvaa erään seuruelaisen kysymä "Missäs täällä on ne soittopöydät?" "Ne on tuolla pylvään takana" "Aijaa siellä, kun mua hämäs tuo kyltti missä sanotaan että siellä päin on viinikellarit."

Hengailin suurimman osan ajastani pöydässä, johon oli tällä kertaa päätynyt hyvinkin sekalainen sakki ihmisiä. Aina on hienoa, kun eri porukat sekoittuvat ja tapaa uusia tuttavuuksia ilman, että kenenkään tarvii sen enempää ujostella. Kaikki tuntuivat tykkäävän musiikista ja koko klubin ilmapiiristä. Silloin kun juttu luistaa ja kaikilla on mukavaa, tietää että on hyvät bileet tulossa tapahtuipa mitä tahansa! Illan musiikki oli niin mehukasta ja hienoa, että jammailla piti koko ajan eikä paikallaan malttanut pysyä. Teknoa! Jee!
Tunnelma siirtyi pöydästä luonnollisesti tanssilattian puolelle, kun DJ Oded Peledin biittejä oli ihan pakko päästä fiilistelemään lähemmäksi. Kyseinen artisti oli minulle jotenkin hämärästi tuttu ja olen aivan varma, että olen ollut hänen keikallaan ennenkin, en vain muista missä! Helsingissä? Tampereella? Mutta nimeä olen kyllä ihan varmasti huutanut jollain tanssilattialla ennenkin.

Esiintyjät tulivat kyllä varsinaisena yllätyksenä, sillä en osannut etukäteen arvuutella yhtään minkälaista musiikkia Deep Moscow tarjoaisi. Glow Partyn väliinjättäminen ei harmittanut enää yhtään siinä vaiheessa kun tajusin, että pääsen ihan oikeasti pitkästä aikaa joraamaan teknon tahtiin. Ja hauskaa oli! Voihan huhhuh. Mieleen tuli vain, että tämä on juuri sellaista musaa, mihin rakastan tanssia. Tanssilattialle jäi jälleen kerran koukkuun pahemman kerran, vaikka flunssa ja yskäkohtaukset pakottivat välillä rentoutumaan pöydässä.

Tanssilattialla oli muutenkin kiitettävän paljon porukkaa, vaikkei tilaa olekaan paljon. Club10 on tosiaan enemmän ravintolapainotteinen, joten tanssilattia on jätetty aika pieneksi ja ahtaaksi. DJ-pöydille ei näe kuin parista paikkaa, joten varsinainen soittaja oli välillä täysi mysteeri. Illan muut artistit olivat Tremont ja drS & AKI.A., mutta aikatauluista tietämättömänä en kyllä valitettavasti osaa sanoa, milloin kukin soitti. Musiikkityylit kuitenkin vaihtelivat siitä teknostakin vielä paljon pitemmälle ja genren analysoiminen oli välillä vaikeaa. Housea ja muuta sellaista tuli vaikka kuinka paljon, mutta tyylien vaihtelu oli niin sujuvaa ja ovelasti toteutettua, ettei groove koskaan oikeastaan loppunut. Vaikka tässä nyt siitä rakkaasta teknosta koko ajan selostankin, niin tyylejä riitti kyllä ihan kaikille asti.

Kun kotiinlähdön aika alkoi pikkuhiljaa olla käsillä, jäin vielä kaipaamaan lisää. Vaikka bileiden nimi 'Deep Moscow' on edelleenkin jonkin sortin mysteeri, niin ainakin se 'deep'-osio on nyt ihan selkeä. Soundit vaihtelivat illan aikana sieltä deepistä repetitiivisestä musiikista aina tuoreeseen ja raikkaaseen. Miksi ihmeessä kukaan ei ole aikaisemmin sanonut, että nyt Lizsen tänne kannattaa tulla? Hyviä bileitä oli varmasti ympäri Tamperetta, mutta tämä ilta oli kyllä näkemisen ja kuulemisen arvoinen. Ehkä jokin astraaliolento kertoi minulle vaikean päätöksen alla, että nyt kannattaa tehdä oikea valinta. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä Deep Moscow tulee ihan varmasti vielä takaisinkin.




tiistai 3. huhtikuuta 2012

Daft Punx w/ DJ Lovetone @ Fat Lady

Mitä?
Sekalainen setti klubimusaa, halpaa siideriä ja sitä kuuluisaa säihkettä.

Missä?
Hämeenkadun helmi Fat Lady, Tampere 1.4. klo 23-04

Huomenta kaikille:
Kirjoitan nyt jo toista kertaa peräkkäin Fat Ladysta, joten koittakaa kestää tätä pienimuotoista toistoa. Vietin viime viikon koulun bändin kanssa Portugalissa musisoiden ja halpaa viiniä kuluttaen. Maaliskuun viimeisen viikonlopun mieliala oli täysin nollassa, kun perjantain potentiaalisesti mahtavat bileet menivät ohi jetlagin vuoksi. Myöskään lauantaina en lähtenyt ulos, koska koko Tampereen alueelta ei tuntunut löytyvän bileitä ei sitten mistään! (Harvinainen tilanne, vaikkakin jälkeenpäin tajusin että Volumeen olisi tietenkin voinut mennä...) Sunnuntaina mökkihöperöys oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että luulin pikkuhiljaa tulevani hulluksi. Onneksi viime tipassa hoksasin facebookin tapahtumasivulta Fat Ladyn Daft Punx -bileet! Tein lähtöpäätöksen klo 22:50 ja laittauduin kuntoon noin kahdessakymmenessä minuutissa. Extempore-päätöksiä on tehty ennenkin, mutta tämä taisi jo olla ennätys.

Daft Punx on ollut pystyssä jo vaikka kuinka kauan, mutta en ollut aikaisemmin uskaltanut ilmestyä paikanpäälle. Yleensä ottaen koen pelottavaksi sen, kun bileitä mainostetaan nimenomaan sekalaista bilemusaa tarjoavana. Pyörin itse enemmän bileissä, joissa tarjotaan selkeästi yhtä tai kahta genreä. Lisäksi sen genren täytyy olla sellainen, josta itse pidän. Tiedän olevani raivostuttavan nirso, mutta täytyy myöntää, että olen tällä systeemillä löytänyt aivan loistavia bileitä! Daft Punxin tapauksessa genrejä kiinnostavampi oli kuitenkin esiintyjälista, jonka perusteella huono musiikki ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Illan aikana soittivat Rico Tubbs, Antti Nuora ja DJ Lovetone (joka City-lehden mukaan on suomen klubien toivo #1). Tällä kokoonpanolla nirsoinkin Lizsko lähtee liikenteeseen myöhään sunnuntai-iltana laittaen seuraavan aamun virkeysasteen koetukselle. Noh, ainakin oli hauskaa!

Fat Ladyyn ei ollut tällä kertaa varsinaista sisäänpääsyä, vaan pelkkä narikkamaksu (2,5€). Olin hieman yllättynyt jo tästä, saati sitten baarin uskomattoman halvoista hinnoista (ainakin verrattuna normi-iltaan). Siideri maksoi 3,5€ ja ilmeisesti olut saman verran. Lonkero oli muistaakseni 3,9€ ja 2cl jallushotteja sai kahdella eurolla. Suosittelen näitä bileitä lämpimästi, mikäli haluaa mennä täysin minimibudjetilla koko illan! Kävin hakemassa kauan kaivatun siiderini tiskiltä ja liityin Ramin ja Veeran seuraan istuskelemaan. Olin yllättynyt siitä, miten kevyt tunnelma Fat Ladyssa vaikutti olevan, kun se oli hetken aikaa aivan normaali (mutta säihkyvämpi) baari massiivisia bileitä järjestävän klubin sijaan. Siihen tunnelmaan kun lisätään oikeat ihmiset, niin varmasti ei tule kiire mihinkään. Uusia ja vanhoja tuttuja talon täydeltä!

Klubilla oli tällä kertaa auki vain päähuone, mikä teki tunnelmasta sopivan intiimin näin sunnuntai-iltaan. Paikalla ei ollut alkuillasta paljonkaan porukkaa soittajien ynnä muiden VIP-henkilöiden lisäksi, mutta määrä kasvoi tasaisesti koko ajan, kunnes istumapaikkoja ei ollut enää jäljellä! Pakenimme Veeran kanssa soittopöytien viereen, jossa oli vielä tarjolla baarijakkaroita. Fat Ladyn  kalusteet ovat edelleenkin aivan perkeleen hienot, kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin. Henkilökunnalle annan siksi pienen vinkin: tukkikaa sen yhden pöydän avonainen kulma, ettei koko komeus ole kohta täynnä roskia! Lasilevyn alta löytyi flayereita, kuitteja ja rahaakin... Jätän Fat Ladyn sisustuksen kehumisen edelliseen tekstiin, etten toistaisi itseäni liikaa. Hienolta kuitenkin näytti taas jälleen kerran, niin klubi kuin ihmisetkin.

Illan edetessä väkeä tuli tosiaan paljon, ja jossain vaiheessa klubi oli aivan täynnä. Paikalle oli saapunut paljon sellaisia "bileporukoita", joita toisinaan vähän ujostutti lähteä tanssilattialle. Itsekään en tanssimaan lähtenyt, koska pienoinen kurkkukipu rupesi pelottamaan. Urheat tanssimaan lähteneet olivat kuitenkin hyvällä tavalla aivan sekopäitä ja laittoivat kaikki taitonsa kehiin. Mitä musiikkiin tulee, tarjonta oli aikalailla house-painotteista raskailla takapotkumelodioilla ja keskiverto-tempoilla. Paljon tuli jopa minulle tuttuja biisejä, joihin osaan osasin jopa laulaa mukana! 'Klubimusa' kuvaa parhaiten illan tarjontaa, vaikka sana pitääkin sisällään vaikka mitä. Soittajajärjestyksestä minulla ei ollut hajuakaan, sillä soittopöydille oli hankala nähdä, enkä osannut musiikkityylistäkään sanoa sen kummempaa. Kaikki soittivat kuitenkin erittäin hyvin, kuten jo kuvitella saattaa.

Kylmät juomat ja puheen muuttuminen huutamiseksi pahensivat orastavaa kurkkukipua huomattavasti. Jouduin viimein lähtemään paikalta jo hyvissä ajoin ennen kolmea, jotten pahentaisi oloa entisestään. Toisin kuitenkin kävi, ja heräsin seuraavana aamuna kuumeessa ja pää täynnä räkää. Koittakaa te hyvät ihmiset pysyä terveenä, ettei kenenkään muun tarvitse mökkihöperöityä samalla tavalla. Taudista huolimatta kerran kuukaudessa pidettävä Daft Punx oli varsinainen sunnuntai-illan piristys ja tuli erittäin kovasti tarpeeseen. Jatkakaa toki illan järjestämistä ja buukatkaa tällaisia nimiä lisää! Kyllä Tampereella näköjään sunnuntaisinkin riittää bilettäjiä vetämään talon täyteen.