Lizzun Suosikit Top 10

Lizsen toivottaa ystävilleen hyvää uutta vuotta 2012!

#10 Black Sun Empire & Noisia - Lead Us
Kahden lemppari dnb-artistin yhteistyö on eeppistä.

#9 Orbital - The Gun Is Good
Orbitalin uutta levyä odotellessa! :)

#8 Dune - Million Miles Away From Home

Tämä on yksi ekoista biiseistä, joista tein sovituksen projektia varten.

#7 Derango - Poisonous Square

Mun lemppari psytrancebiisi. Pluspisteitä Hypercube-samplesta!

#6 CoLD SToRAGE - Body In Motion

WipEout -soundtrackin ehdottomasti parasta antia. Nerokas biisi ja pysynyt suosikkina vaikka kuinka kauan.

#5 Kuisma & Rusch - Yogatech

Eipä tästä muuta sanottavaa kuin että aivan lohihihiiistava biisi.

#4 Bad Man - Lover Man

Yksi suosikeista kautta aikain. Tätä on kuunneltu jo monta vuotta enkä koskaan kyllästy.

#3 Chrysalide - I Do Not Divert Eyes
Intensiivinen biisi; löysin aivan sattumalta.

#2 The Prodigy - Out Of Space

The Prodigyn Ruisrockin keikan viimenen biisi. En koskaan kuvitellut tätä kuulevani livenä! 

#1 Industrialyzer - Going Up - Codeworks
Codeworks ansaitsee paikkansa. Aivan helvetin hieno biisi. Soittakaa tämä jossain, PLIIS.

VOID Christmas Party @ Volume, Tampere

Mitä?
Pikkujoulumeiningit drum'n'bassilla ja pipareilla!

Missä?
Volume, 9.12. klo 22-04


Kokemuksia:
Hoksasin että nämä bileet olivat tulossa onnellisesti edellisenä iltana. Olin YO-talolla katsomassa ihanan Laura Moision keikkaa, kun yhtäkkiä mieleen juolahti että "ainiin, perkele!" Äkkiä vaan viestiä Olville, että huomenna lähdetään pitkästä aikaa Volumeen. Nekalan tähtipariskunnan kanssa sitten kokoonnuimme valmistautumaan joulujuhlan viettoon. Karpalovodkan, UFO-shottien ja dnb-fiilistelyn jälkeen suuntasimme urheasti loskassa tarpoen kohti Otavalankatua. Sää oli mitä oli, mutta jotenkin kummasti tieto perillä odottavista bileistä vähensi mielipahaa. Olimme klubilla jälleen kerran ensimmäisten joukossa, mutta porukkaa tuli kiitettävästi paikalle myöhemmin.

Jouluhengen mukaisesti pöydissä oli jaossa pipareita ja narikasta sai ottaa mukaan tonttulakin! Onneksi ehdittiin ajoissa, sillä piparit loppuivat pöydistä aika äkkiä nälkäisten junkka-ihmisten huomatessa ne. Tonttulakit eivät olleet yhtä suosittu ilmiö, ja muutamaa hassua yksilöä (+ artisteja) lukuunottamatta meidän porukka oli ainoa, joka piti niitä jatkuvasti päässä. (Tosin tanssiessa se tiuku piti rasittavaa ääntä niin piti ottaa lakki päästä vähäksi aikaa) Harmillista sinänsä; olisi ollut mahtavan näköstä jos kaikille olisi ollut tonttulakki-pakko! Aika vähän myös näkyi jouluteemaa ihmisten pukeutumisessa. Omakin seurueeni oli tälläkertaa liikenteessä varoitusmerkki-teemalla. Volumen ilmapiiri antaa kuitenkin tilaa kaikille, oli minkä näköinen tahansa! (Tulenarka, haitallinen tai muuten vain vaarallinen ;))

Piparin mussuttamisen jälkeen päätimme ottaa matsin Blasteroids-peliä. Olvi vs. Bencoder. Eeppinen taisto universumin pelastamiseksi ilkeältä ja rumalta alieni-lordilta (nimeä en muista, mutta ruma se oli). Peli oli lähes lopussa, kun pariskunta tajusi kellon lähestyvän kahtatoista ja katosi baaritiskille. Jouduin sitten pelastamaan maailmankaikkeuden yksin... Päästiin kuitenkin viidenneksi parhaalle sijalle! Tulos löytyy nimellä DIB, vaikka oli tarkoitus kirjoittaa LIZ. High Score -listan kanssa mokailtuani juoksin itsekin baaritiskille ja ehdin juuri ja juuri ostaa vielä 3 euron siiderin. Volumessa on siis erityishalvat hinnat ennen puoltayötä, joten paikalle kannattaa tulla ajoissa jo halpojen juomien perässä. Suosittelen tilaamaan fisun, jos tykkää juoda shotteja kaljan kylkiäisenä. Jostain syystä se maistuu paremmalta Volumessa kuin missään muualla, vaikka todennäköisesti tarjolla on täysin samaa settiä kuin muissakin baareissa! Pikkujoulujen kunniaksi tiskiltä olisi saanut myös Volumen jouluglögiä, mutta jostain syystä unohdimme kokeilla tämän herkulliselta kuulostaneen juoman. Toivottavasti sitä on tarjolla myös toiste!

VOIDin residentit Esc, Subsense, Traone ja Mefisto soittivat monipuolista ja tiukkaa bassomusiikkia. Tätä porukkaa on tullut nähtyä aikaisemmissakin VOID-bileissä, ja pakko sanoa että kokoonpano toimii. Päädyimme tanssimaan oman pöytämme vieressä aina kun soi tarpeeksi hyvä biisi. X-steppasimme pitkin tanssilattiaa ja olimme iloisen yllättyneitä siitä, miten porukka lähti tanssimaan rohkeammin kuin yleensä. Varmasti pikkujoulutunnelmat vapauttivat ihanalla tavalla, ja kaamosmasennukseen haluaa tottakai jokainen helpotusta kunnon biiteistä. Electro house ja DnB -setit sopivat alkumeininkeihin ja saivat sykkeen nousemaan ihan kiitettävästi. Oli pakko käydä pihalla viilentymässä, kuten yleensä rankan hyppimisen jälkeen. Breakbeatin ja dubstepin aikana pystyi pitämään taukoa pomppimisesta ja nauttimaan kunnon irrottelusta ja hyvästä seurasta.

Monipuolinen musiikkitarjonta on kyllä hyvä idea mille tahansa klubille. Varsinkin tällainen, jossa tyylilajit kaikesta huolimatta sopivat hyvin yhteen. Missään nimessä en jaksaisi lähteä kuuntelemaan settiä, missä soisi vuorotellen housea, dubsteppiää, teknoa, breakcorea ja dnb:tä. VOIDin setit kuitenkin vaihtuivat mutkattomasti ja pitivät ainakin minunkaltaiseni normi-asiakkaan mielenkiinnon yllä. Isoa plussaa ammattitaidosta. Myös mikkiin höpötetyt motivaatiopuheet pitivät fiilistä yllä, vaikkei huudoista välillä kuullut yhtään mitään. Meininki on kuitenkin aina tärkein, ja se siirtyi joulutunnelmissa myös asiakkaisiin.

Hyvästä mielestä huolimatta jouduimme valitettavasti lähtemään jo kello kahden aikoihin, kun Olvilta loppui patterit. (Ja bileissähän on aina hauskempaa kun Olvi on paikalla.) Olimme kuitenkin tulleet paikanpäälle niin aikaisin, ettei aikainen lähtö tuntunut niin pahalta. Ehdottomasti pitää kuitenkin tulla takaisin Volumeen vielä ennen joulua, jos vaikka sitä glögiä sitten kokeilisi... Lähtekää mukaan!

Battle Royale - J-Gear's 30th Birthday Bash @ Mixei, Tampere

Mitä?
Hardcorea, drinkkejä, ystäviä ja tanssia.


Missä?
Nightclub Mixei, Tampere 3.12. klo 22-04


Kokemuksia:
En tiedä odotinko tätä tapahtumaa enemmän pelkän musiikin vai ystävien takia. Olvi sai vihdoinkin miehensä Lontoosta tänne Tampereelle, joten joihinkin bileisiin oli pakko päästä juhlimaan. Battle Royale ajoittautui täydellisesti ja musiikkityylikin puhutteli kaikkia seurueen jäseniä. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Mixeissäkään, joten aina sitä oppii uutta! (Vähän niinkuin edellisen kirjoituksen ensimmäiset Spinni-bileet koskaan.)


Illan ideana oli Battle Royalin veteraanin J-Gearin 30-vuotissyntymäpäivät kakkuineen kaikkineen. Lähdimme Olvin ja Benin kanssa "ajoissa" liikenteeseen (noin klo 23) että saisimme nauttia tuosta täydellisen mehukkaan makeasta täytekakusta. Oli muuten perkeleen hyvää eikä edes loppunut kesken! Olimme varautuneet saamaan korkeintaan kurjat jämät saapuessamme liian myöhään, mutta muistaakseni otin vielä santsin joskus kahden aikoihin. Kakkua pitäisi olla tarjolla kaikissa bileissä tästä lähtien.

Kakun lisäksi myös Mixein tunnelma vaikutti ihanalta. Palvelu oli loistavaa niin narikassa kuin baaritiskilläkin ja baarimikkojen kanssa olisi voinut vaikka jäädä rupattelemaan drinkkien tilaamisen jälkeen. Drinkeistä tuli testattua Nunnannänniä ja Orgasmia, jotka olivat molemmat hyvin makeita mutta kenties tiettyihin tilanteisiin sopivia... Niitä voisi juoda vaikkapa baarin yläkerran tanssihäkissä, jota on muuten pakko päästä kokeilemaan joku päivä! Mixei on varmasti Tampereen ainoa baari, jossa saa vapaaehtoisesti mennä kuikuilemaan häkkiin ja leikkimään tanssitangolla. Samankaltaista kokemusta voi hakea vaikkapa Lontoon Slimelightissa. (Tämän asian unohdin mainita silloisessa kirjoituksessani.)

Mixein alakerta oli omistettu kokonaan musiikille ja tanssimiselle. Lähdimme ensimmäisten drinkkien jälkeen suoraan tanssimaan, koska J-Gearin ja RAF:in biittejä oli yksinkertaisesti pakko seurata tanssilattialle. Facebookin mukaan genre oli "hardgroove", mutta en ole asiaan perehtynyt tarpeeksi lähteäkseni analysoimaan sitä tarkemmin. Hyvältä kuulosti ja porukka oli innoissaan. Mixein alakerta on hyvin hyvin pieni, mutta mielestäni nopeatempoiset tyylilajit kuten HC, junkka ynnä muut sopivat melkein paremmin intensiivisiin pieniin tiloihin. Perus-trance ja -tekno vaativat sitten ison tilan ja paljon porukkaa. Jotenkin tuntuu, että loogisesti tämän pitäisi olla juuri toisinpäin, mutta minkä sitä Lizzu aivoituksilleen voi... Yrittäkää ymmärtää.

Jossain välissä tajusin, että on pakko säästää tanssienergiaa illan viimeisille tahdeille asti. Lähdin takaisin yläkertaan rupattelemaan satunnaisille tutuille ja puolitutuille, toivotin onnea päivänsankarille ja hehkutin etukäteen DJ Meken tulevaa settiä. En tiedä mihin se aika katosi, mutta ilmeisesti olin viihtynyt yläkerrassa ainakin tunnin sillä aikaa, kun tanssikoneet Olvi ja Bencoder humppasivat alakerrassa. Pakko nostaa hattua tälle ihastuttavalle seurueelleni, jotka tanssivat vielä samaan putkeen illan viimeisen setin. Jotenkin kummallisesti yleiskunto nousee huomattavan korkeaksi aina klubeilla! Onko kukaan huomannut samaa ilmiötä? Kokeilkaapa pomppia viisi tuntia HC:n tahtiin kotonanne; ei muuten onnistu. Klubeilla sitä pystyy jatkamaan vaikka kuinka kauan pelkän veden ja kokiksen voimalla. Alkoholistakin saa varmaan jonkin verran energiaa, mutta se yleensä väsyttää enemmän kuin vaikkapa kokis. Toisaalta Riian ja Brothers In Technon setit olivat niin massiivisia ettei niihin voinut olla tanssimatta.

Välillä yläkerrassa ollessani tuli sellainen olo, että nyt pitäisi vaan juosta alas ja tanssia niimmaanperkeleesti! Olin kuitenkin päättänyt säästää energiaa ja niin teinkin. Päädyin tanssilattialle Brothers In Technon setin loppupuolella ja en voinut muuta kuin jäädä askeltamaan koko loppuillaksi. Schranzia pitäisi ehdottomasti soittaa lisää Tampereella! Jos tiedätte tulevista schranz-seteistä niin kertokaa minullekin. Plussaa aivan mahtavasta Resurrection-versiosta ja muista erikoiseen muotoon väännetyistä hittibiiseistä. Taitoa tästä porukasta löytyi ihan mielettömästi.

Illan viimeinen setti oli itselleni se odotetuin UK hardcoren ja happy hardcoren takia. Olen kuunnellut mp3-soittimestani melkein pelkästään happy hardcorea viimeisen vuoden aikana eikä loppua näy. Mitä onnellisempaa, sitä parempaa. Meken setti oli juuri loistavan nopeatempoista! Oikea meininki tosiaankin. Jostain syystä porukka katosi uupuneina Tampereen aamuyöhön ennen kuin koko setti ehti edes alkaa, joten saimme aivan mahtavat "yksityisbileet" seurueellemme. Kiitos henkilökunnalle kun jaksoitte vielä katsella meitä! Kadotin ajantajuni aivan täydellisesti ja luulin tanssineeni noin puoli tuntia siinä vaiheessa kun musiikki loppui ja valot laitettiin päälle. Yhyy! Noh, toivottavasti soittajilla oli yhtä hauskaa kuin meilläkin.

Tässä vaiheessa pahoittelen kirjoituksen lievää myöhästymistä, mutten yksinkertaisesti jaksanut sunnuntaina edes vilkaista tietokoneen ruutuun päin! Täältä tähän, antakaa anteeksi; iso kiitos Battle Royalille ja suuret onnittelut J-Gearille!

EDIT:
http://www.youtube.com/watch?v=gqEI9NalULg
teroheinon hieno video paikanpäältä

Spinni15 @ Klubi, Tampere

Mitä?
Koko ilta pelkkää teknoa! = Paratiisi.

Missä?
Tullikamarinaukion Klubilla, 26.11. klo 22-04


Kokemuksia:
Kiitos Spinnille huimista bileistä, ja onneksi olkoon 15-vuotisjuhlien myötä! Häpeäkseni myönnän näin alkuun, että nämä olivat ensimmäiset Spinnin bileet missä olen koskaan käynyt... Otin opikseni ja aion vastaisuudessa seurata vähän tarkemmin tulevia tapahtumia.

Spinni15:n facebooksivuja tarkastellessa tuli sellainen fiilis, että näitä bileitä ei yksinkertaisesti voi jättää väliin, vaikka tiesin jo etukäteen joutuvani lähtemään yksin. Jostain syystä tekno ei ole kaveriporukkani hittigenre, vaikka olenkin sitä yrittänyt mainostaa. Antea lukuunottamatta kukaan ei ole oikein innostunut lähtemään Pikkutiistaille tms. minimalistisen musiikin areenoille. Siksi olinkin aivan innoissani facebook-ryhmän lähemmäs kolmesta sadasta osallistujasta! Kävin ostamassa lipun etukäteen (tuli muuten 50c kalliimmaksi kuin ovelta) ja jäin odottamaan H-hetkeä.

Klubilla ilmeisesti järjestetään paljon myös dnb-bileitä, mutten ole koskaan oikein inspiroitunut lähtemään paikanpäälle kalliiden hintojen takia. Viimeksi kävin kyseisessä paikassa MusTa Ry:n saunaillan jatkoilla, mistä kehkeytyi varsin mielenkiintoinen ilta (tästäkin piti tulla blogipäivitys, mutten kehtaa kirjottaa mitään kokemuksia julkisesti luettavaksi)... Sen jälkeen myönnän vältelleeni Klubia hillittömän rahanmenon pelossa. En myöskään pitänyt baarin normi-illan täysin sattumanvaraiselta kuulostaneesta musiikkitarjonnasta ja vielä sekavammasta väkijoukosta. Spinni15 kuitenkin lupasi koko illan täydeltä hyvää teknoa ja ilmeisesti talon täydeltä hyvän musiikin ystäviä. Lupaukset täyttyivät helposti, ja ainakin omasta mielestäni tarjolla oli aivan erinomaista teknoa ja sadoittain musiikista nauttivia huipputyyppejä. Iso plussa suurelle väenpaljoudelle!

Klubille saapuessani paikalla oli jo paljon porukkaa. Suurin osa istui pöydissä tai seisoskeli tanssilattian reunamilla tarkastelemassa  Phonogenicin toimintaa lavalla. Kävin noutamassa baaritiskiltä aivan törkeän hintaisen siiderin (7€), joka oli aivan liian paljon kalliimpi kuin esimerkiksi Volumessa, Groovessa, Club10:llä tai Senssillä. Siinä vaiheessa taas muistui mieleen miksi en yleensä lähde Klubille juhlimaan, mutta mikäs siinä ollessa kun ei vaan tilaa liikaa juomia!  Olut taisi myös olla kallista, mutta en muista mitään tarkempia hintoja. Note to self: myös kokis on ihan hyvää.

Tanssimassa ei alkuillasta ollut ketään, johtuen varmaan osittain kriisistä videotykin kanssa, jota yritettiin korjata vaikka kuinka kauan. Joku tuntematon sankari kiipeili tikapuilla ja yritti etsiä ongelman juurta taskulampun valossa. Ah, mitä sankaruutta. Tätä katseli ihan mielissään sellaisena alkulämmittelynä. Sitä en tiedä saatiinko videotykki lopulta toimimaan, mutta bileet eivät tosiaankaan siihen kaatuneet. Ensimmäisenä tanssilattialle uskaltautui muutama pariskunta, jotka jotenkin onnistuivat tanssimaan perinteisiä paritansseja teknobiitin tahtiin. Hatunnosto heille, sillä porukkaa alkoi pikkuhiljaa valumaan lähemmäksi lavaa ja lopulta koko tanssilattia oli täynnä. Oli muuten hienon näköistä! Valaistus oli juuri sopivan hämyinen kunnon teknotunnelman saavuttamiseksi ja lava oli mukavan futuristinen. Taustalla pyöri myös pari laservaloa, jotka kieltämättä näyttivät aika makeilta. Tanssilattian väki oli sellaista tummaa, sumuista reivimassaa ja kaikki tanssivat ihan tosissaan. Kiitos ihmiset, olitte ihania.

Vietin suurimman osan illasta parin aikaisemmista kinkereistä tutun tyypin kanssa. Bongattua tuli myös muita tuttuja ja muutama ystävällinen ventovieras, joten sosialisoinnista ei todellakaan ollut pulaa. Yksin klubeilla pyörimisessä on se hyvä puoli, että tulee juteltua uusille ihmisille ja löytää sellaisia tuttuja, joille muuten ei puhuisi ollenkaan. Bileiden ilmapiiri oli muutenkin hyvin ystävällinen ja lämmin, sillä kaikki olivat tulleet nimenomaan teknon perään (= yhtä hulluja kaikki). Tällä kertaa viihdyin itsekin enemmän pöydissä juttelemassa ihmisten kanssa kuin tanssilattialla. Tanssiminenkin oli tietenkin mukavaa, mutta se jäi itselläni valitettavan myöhään yöhön.

Kun sitten vihdoin itse päädyin tanssilattialle, olin tiennyt jo etukäteen, että sieltä pois lähteminen tulee olemaan vaikeaa. Aikaisemmista kokemuksista teknossa on jotain mystistä voimaa, joka saa ainakin minut ihan välittömästi koukkuun. Trance, dnb ynnä muut ihanuudet saavat myös haluamaan lisää ja lisää, mutta teknon vaikutus on jotenkin pelottavan välitön. Acid Kings veti aivan uskomattoman hienon setin, mutta myös muut artistit vakuuttivat. Melkein tuli surumielinen olo, kun päätin paeta paikanpäältä ennen pahinta ruuhkaa narikassa.

Yhteenvetona voisin sanoa että Spinnin 15v-juhlista jäi äärimmäisen positiivinen maku suuhun. Nämä ovat niitä bileitä, mihin haluaa välittömästi seuraavana päivänä takaisin ja päälle lupauksen siitä, että vastaavia tapahtumia tulee lisää. Vetoan nyt Spinniin, että järjestäisivät useamminkin yhtä hienoja pippaloita! Tämä oli juuri se ilta, jota olen tietämättäni kaivannut jo pitkään.

P.S. Tännekään en olisi tullut ilman Anonymousen kommentin "hävytöntä" mainostusta. Laittakaa ihmeessä  informaatiota täällä tai facebookissa kaikista bileistä mitä maa päällään kantaa :)

Steps SHOCKONE @ Volume, Tampere

Mitä?
Laatu-dnb:tä, dubsteppiä, ihmisiä, tanssia ja juhlaa!


Missä?
Volume, 12.11. klo 22-04


Kokemuksia:
Päätin lähteä tsekkaamaan Volumen Steps-bileet suurinpiirtein edellisenä iltana. Yleensä suunnittelen parin viikon menot etukäteen, jotta ehtii hyvissä ajoin tsempata itsensä erilaisiin meininkeihin. Tällä kertaa spontaanius kuitenkin palkittiin, sillä bileissä oli äärimmäisen hauskaa! Australialainen Shockone oli saapunut nostattamaan Volumen tunnelman uusiin sfääreihin. Itselleni kyseinen nimi oli tuttu lähinnä youtuben kautta, mutta ilmeisesti suuri osa paikalla olleista oli tullut nimenomaan häntä katsomaan. Shockone nosti perinteisen viiden euron sisäänpääsyn kahdeksaan euroon, ja lippuja bileisiin pystyi ostamaan myös ennakkoon Café Europasta. (Huomioikaa, että 8€ on moniin muihin baareihin ihan normaali sisäänpääsy.) Tanssilattian stara ja dubstep-ystäväni Eme kävi noutamassa meille liput ja suuntasimme Volumeen noin 23 aikoihin.

Positiiviset fiilikset alkoivat heti: paikalla oli jo paljonkin ihmisiä! Normaali-iltana Volumeen valuu väkeä pikkuhiljaa vasta puolenyön jälkeen muutamaa hassua bileporukkaa lukuunottamatta. Osa porukasta oli tullut katsomaan Shockonea, osa L.A.O.S.:ia ja osa viihtyi tanssilattialla melkein koko illan putkeen. Paikalla oli ihmisiä muun muassa Hämeenlinnasta ja Helsingistä ja varmaan monelta muultakin paikkakunnalta. Väenpaljouteen saattoi vaikuttaa myös Pendulumin Tampereen keikan (myös 12.11.) peruuntuminen; samasta genrestä kun kuitenkin on kyse. Volume taitaa olla pian jonkin sortin dnb-keskus, sillä paikka sopii täydellisesti kaikenlaisille bassomusiikin ystäville, kuuntelijoille ja tanssijille. Volumessa meininki on tiivis ja intensiivinen, ja tilaa tuntuu olevan enemmän kuin sitä itseasiassa on. Kenenkään ei tarvitse esittää mitään kovaa jätkää/mimmiä, vaan kaikki ovat tervetulleita omina hulluina itseinään. Hulluutta tähän dnb/dubstepin kuunteluun kyllä tarvitaankin...

Stepsin musiikkitarjonta oli nimenomaan sitä intensiivistä dnb:tä. Pöydässä istuessa tuli vain koko ajan suurempi hinku päästä tanssilattialle. Sitten kun tanssimaan pääsi, sai riehua kunnolla, eikä haitannut vaikka vieruskaverit törmäilivät tai lattialle putoili drinkkilaseja. Tunnelma oli niinkuin hevikeikalla tai HC-bileissä. Mikäs siinä ollessa, kun hyvä musiikki soi, tanssiminen on hauskaa ja pystyy unohtamaan muun maailman hetkeksi kokonaan. Lasinsirut ja liukas jäävesi lattialla toki haittasivat keskittymistä hieman, mutta kukaan ei tainnut pahemmin liukastua. Tällä kertaa tanssilattialla oli myös hyvin taidokasta porukkaa, ja muuveja oli ilo katsella. Paikalla oli jonkun verran sellaista perinteistä trancereivaajaa, mutta myös ihan x-steppaajiakin löytyi. Kaikki kuitenkin tanssivat ihan oikeassa rytmissä. Komeita miehiä ja kauniita naisia! Eräskin tyyppi näytti ihan Nelson Brackettilta. (Turha googlettaa, ei ole kukaan ketä sieltä löytyy. Sisäpiirijuttu. Sori.) Jossain vaiheessa tanssitila melkein loppui kesken, mutta siinä mielentilassa mikään ei estä kunnon riehumista. Kannattaa muuten pitää paikkansa tanssilattialla kun sen on kerran saanut. Vesilasin hakeminen voi odottaa.

Shockone veti aivan mielettömän hyvän setin. Hittibiisejä tuli paljon, ja tanssilattian väki nosti melkein joka biisin alussa kädet ilmaan ja huusi jotain tyyliin ooooooiaeaeaeaeaeae! Tämä yleensä viittaa tuttuun kappaleeseen. Artisteista kuultiin muun muassa Skrillexiä, Chase&Statusta, ja muita sellaisia, joita yleensä kuulee di.fm dnb-kanavalla. (Nimistä ei siis mitään tietoa mutta tuttuja biisejä silti). Musiikki oli kuitenkin hyvin tuoretta ja helppoa fiilisteltävää. Meininki säilyi yhtä hienona myös Shockonen setin jälkeen, ja hittibiisejä vaan tippui syliin peräjälkeen. Olen varmaankin vain muutamia kertoja jäänyt Volumeen valomerkkiin asti, mutta nyt oli jäätävä, sillä kaikilla oli niin mukavaa. Päädyin tanssimaan parin Tampereen reiviskenen vakionaaman kanssa viimeisiä biisejä. Kiitos kun haitte mut vielä tanssimaan sieltä sohvanpohjalta! Olisi pitänyt itsekin tuoda lisää porukkaa paikalle. Harmittelinkin jälkikäteen x-step-ystävilleni Antelle ja Olville, että nämä olivat juuri ne bileet missä molempien olisi kannattanut olla. Nii! Ei enään mitään reissuja Pohjois-Pohjanmaalle silloin kun on kovia nimiä Volumessa.

Illan tiivistää hyvin eräs juttelutuokioni tyypin kanssa, joka kertoi olevansa kova death-metallin kuuntelija. Steps oli tyypin ensimmäinen kokemus dnb:stä ja hän oli hyvin positiivisesti yllättynyt. Tällaistako se pilipalikonemusa on? Aijai, kyllä kelpaa näin kovat setit kenelle tahansa. Nyt vain toivotaan että Shockone saadaan toistekin Suomeen!

P.S. Kiitos sille tuntemattomalle, joka pelasti hupparini naisten vessan lattialta ja vei sen narikkaan.

Pikkutiistait @ Groove Cellar, Tampere

Mitä?
Tuparien jatkot teknolla ja muulla mehukkaalla höystettynä.


Missä?
Groove Bar & Cellar, keskittyen kellarikerrokseen. 8.11. klo 22-04


Kokemuksia:
Jee, tuparit!

Koivistonkylän kylmännihkeä asuntomme jäi historiaan, kun muutimme Anten kanssa Näsinlinnankadulle. Saa onnitella! En voi sanoinkuvailla sitä fiilistä, kun neljän vuoden korvessa asumisen jälkeen pystyy kävelemään kotiin, eikä tarvitse kytätä bussiaikatauluja tai maksaa itsensä kipeäksi taksista. (Yö)elämä helpottui huomattavasti.

Halusin tuparit nimenomaan tiistaille, jotta voisimme jatkaa iltaa Grooven kuuluisiin tiistaibileisiin. Pikkutiistait jatkavat Tuesday Diven perintöä melkeinpä samalla konseptilla, joka ainakin minulle sopii aivan loistavasti. Facebookin tapahtuman mukaan soitettavia genrejä ovat tech house, electronica, psytrance ja techno. Jälkimmäinen oli tuparien teema, joten jatkopaikan valitseminen kävi kuin luonnostaan.

Tekno on edelleenkin yksi ehdottomista suosikkigenreistäni ja omasta mielestäni sitä tulisi soittaa reilusti enemmän myös isommissa bileissä. Ymmärrän toki, että teknon repetitiivisyys ei ehkä kaikkien musiikkimakuun passaa, mutta kyllä sillekin kuuntelijansa löytyy, olkoon sitten minimalismin ystäviä (kuten minä) tai rankasti humalassa olevia reivaajia. (Rankasti humalassa olevat minimalistit ovat pahasta; varokaa - hulluus tarttuu.) Genre pääsee oikeuksiinsa valtavissa, yön yli kestävissä reiveissä, mutta se sopii myös pienemmän skaalan illanistumiseen, joissa välillä istutaan sivussa juttelemassa kavereille ja välillä käydään pomppimassa kun tulee hyvä biisi. Tuparien jatkoille halusin juuri tätä sosialisointiin sopivaa meininkiä, joten Grooven tiistaibileet olivat oikea valinta.

Alunperin tupariporukan tarkoituksena oli lähteä jatkoille siinä kymmenen aikoihin. Kaikilla oli kuitenkin niin mukavaa, että lähtö venyi puolenyön paikkeille. 70% vieraista lähti tässä vaiheessa kotiin, mutta lähdimme silti hyvillä mielin pienemmällä porukalla tanssimaan. Mukana olivat Anten ystävät Teemu ja Mikko + edellisistä kirjoituksista tutut Eme ja Eukka. Taisimme missata pari ensimmäistä soittajaa, joten ainakaan minulla ei ole hajuakaan ketkä kaksi loppujenlopuksi soittivat klo 12 eteenpäin (kertokaa kommenteissa jos tiedätte).

Molemmat tyylit kuitenkin vetosivat sekä minuun että pieneen tupariporukkaani. Teknon hiljalleen kehittyvät biitit sopivat alkuun ja nopeahkot supermielettömät trancerytmit saivat bileporukan pomppimaan. Musiikki oli kuin suoraan suurilta tranceareenoilta sovitettuna intiimiin, matalakattoiseen Grooveen. Itse sain kicksejä enemmän teknosetistä, mutta täytyy myöntää että olin aika vaikuttunut jälkimmäisen soittajan musiikkivalinnoista. Tänne pitää todellakin tulla uudestaan jos samanlainen meininki jatkuu.

Väkeä olisi kyllä saanut olla enemmän.  Jossain vaiheessa huomasimme olevamme yksin koko kellarissa ja saimme maistaa hieman yksityisbileiden meininkiä. Porukkaa tuli jonkun verran lisää loppuvaiheessa, mutta harva kuitenkaan uskaltautui tanssilattialle. Pahoittelen, jos se johtui hieman villiintyneestä tupariporukastamme.

Nyt väki liikkeelle niin saadaan kunnon bileet Grooveen joka viikko! Jos olette lähdössä tiistaina ulos, niin Pikkutiistait on ehdottomasti paras vaihtoehto. Reissu tulee todennäköisesti halvemmaksi kuin suurimmassa osassa tavallisia baareja (2€ sisään, halvat juomat) + Groovesta saa kaupanpäällisiksi salaattitarjoilut (Anten sanoin: kahden euron ilmainen salaatti) ja parempaa musaa kuin missään muualla tähän aikaan viikosta. Jos käytte Pikkutiistaissa niin todennäköisesti haluatte sinne myös uudestaan. Ja jos vähäinen väkimäärä epäilyttää, niin menkää ihmeessä paikalle ja kutsukaa kaikki kaveritkin! Grooven tiistait ovat paras tapa irrotella kuivan arkipäivän lopuksi. Keskiviikkoaamut on sitten peruttu ;)

Tampere Drum&Bass Convention @ Volume, Tampere

Mitä?
DnB:tä koko ilta ja yö.

Missä?
Rakas 'vakkariklubini' Volume, 14.10. klo 22-04

Kokemuksia:
Pitkästä aikaa Volumeen! En voi sanoin kuvailla miten ikävä tätä paikkaa on ollut. Jostain syystä aika ja rahat eivät kuitenkaan ole riittäneet ihan joka paikkaan, joten surullisen monta Volume-iltaa on jäänyt välistä. Uskallan silti sanoa klubia vakiopaikakseni, sillä se toimii mukavana kotipesänä muiden paikkojen välissä.

Volume on siitä ihana paikka, että ympärillä olevat ihmiset tuntuvat aina jotenkin tutuilta verrattuna ventovieraisiin ihmisiin muualla. Vaikka kenellekään ei puhuisi sanaakaan, kaikissa Volumeilijoissa on silti jotain samaa... Ehkä se on jokin mystinen rakkaus konemusiikkia kohtaan tai jotain vielä yleisempää. Volumessa on helppo olla vakkari, sillä paikka on intiimi ja henkilökunta mukavaa. Hinnat ovat myös järkeviä ja huomattavasti halvempia kuin esimerkiksi Klubilla tai Club10:ssä. 5 euron sisäänpääsy maksaa itsensä takaisin parin ale-oluen jälkeen, eivätkä hinnat nouse katastrofaalisesti keskiyön jälkeenkään. Tietenkin juomien halpuus koskee vain perus siiderin/kaljan/fisun/mariannen/valkovenäläisen juojia, kuten arvata saattaakin. Juomista ei tule DnB illoissa edes harrastettua paljon, sillä tanssiminen vaatii energiaa ja skarppiutta! Volume on siis täydellinen klubi niille, jotka haluavat parasta meininkiä budjettihintaan.

Tre DnB Conia en pitkästä tauosta huolimatta voinut jättää välistä, sillä otsikko kuullosti niin houkuttelevalta. Tapahtuman nimestä tulee itseasiassa mieleen valtava messuhalli täynnä DnB aiheisia kojuja, joissa myydään musiikkia ja artistien tuotteita. Messuilla voisi myös olla luentoja DnB:stä ja innokkaimmat voisivat puekutua teeman mukaisesti. (Kostyymien kehittämiseksi vaaditaan kuitenkin suuret määrät mielikuvitusta.) Illan edetessä messuhallin keskelle rakennetaan valtava tanssilattia, jossa porukka saa jorata, ja yö huipentuu X-stepin suomenmestaruuskisoihin.
Nojoo...
Tre DnB Con oli kuitenkin hyvin samankaltainen muiden Volumen junkkailtojen kanssa. Esiintyjiä oli kuitenkin paljon enemmän ja paikalle oli myös kutsuttu MC JC innostamaan väkeä tanssilattialla. Itse ehdin kuunnella Will Powerin, Stuken, Joe Loudin, Gradonin, Nocomplyn, Resoundin ja Escin setit ennenkuin jouduin katoamaan bussiin. Soittajia olisi ollut vielä lisääkin, mutta onhan tuossakin jo enemmän kuultavaa kuin missään normi-illassa. Iso plussa järjestäjille tästä! Esiintyjät vaihtuivat sitä vauhtia, etten ehtinyt tehdä mitään havaintoja yksittäisistä seteistä. Hyvältä kaikki kuitenkin kuullosti. Kunhan on DnB komppia taustalla niin Lizsen tykkää.

Ennen Volumeen lähtöä kuuntelimme Tre DnB Conin virallista etkoradiota. Tässä kämpässä soi muutenkin ww.di.fm:in junkkaradio, joten etkomusiikki ei sinänsä eronnut normaalista. Virallisen etkoradion suomenkielinen selostus oli kuitenkin plussaa ja sai varmaan kaikki kuuntelijansa ainakin harkitsemaan vakavasti klubille lähtöä. Harmillisesti radiolähetys loppui yhdeksän aikoihin, kun suurin osa porukasta haluaisi etkoilla vielä ainakin tunnin. Kotona vaihdoimme vaan eri kanavan päälle ja sama jumputus jatkui luontevasti. Suosittelen muuten todellakin kaikille di.fm:n nettiradioita, mikäli joku hullu ei ole niitä vielä kuunnellut. (Classic Techno on paras!)

 Päädyin lähtemään klubille yksin katselemaan, josko sieltä löytyisi tuttuja naamoja. Volumessa oli tarkoitus pysyä koko ilta, mutta jossain välissä ehdin kipaisemaan jopa viihdehelvetti Ilonaan (!!?). Pakkohan sitä on kaikkea kokeilla, vai mitä? Sitäpaitsi kaverit houkuttelivat niin ovelasti... Jokatapauksessa, viihdyin Ilonassa tasan kymmenen minuuttia, jonka jälkeen oli pakko karata takaisin Volumeen. Hikinen iskelmä ja livebändin soittama swing eivät oikeen menneet jalan alle yhtä hyvin kuin DnB. Tästä seikkailusta ei kuitenkaan enempää kun kyseessä on kuitenkin konemusiikkipainotteinen blogi.

Volumeen palattuani oli pakko päästä suoraan tanssilattialle. Tanssimassa oli paljon porukkaa, mutta osa oli kamalan flegmaattista! Vähän energiaa siihen heilumiseen, ihmiset! Omasta mielestäni DnB on juuri sopivan vikkelää tanssimusaa, vaikka hiki siinä hommassa kyllä tulee. Päädyin tanssimaan parin kivan x-steppaajan kanssa lavalla ja vietin siellä loppuillan ennenkuin jouduin kirjaimellisesti juoksemaan bussiin. Harmillista jälleen kerran! Volumessa yleensä tapahtuu loppuillasta jotain aivan hullua, mutta nyt en yksinkertaisesti pystynyt jäämään paikanpäälle tätä todistamaan/toteuttamaan.

Näin tällä kertaa. Olisin voinut jatkaa iltaa vielä tappiin asti, mutta päätin säästää energiaa (ja rahaa!) ensi viikonlopun Super8 & Tab keikalle! Tämä on siis 21.10. Senssissä. Nähdään siis sielllä. :)

Tension: Burma, Skinzy, Wispy @ Club10, Tampere

Mitä?
Rumpubassoa ja muuta bassoa freesissä ympäristössä.


Missä?
Uusi paikka nimeltä Club10, joka sijoittuu entisen Tabun paikalle. 7.10. klo 23-04.

Kokemuksia:
Pitkästä aikaa pomppimaan!!
Club10:lle lähtö tuli vähän yllättäen, vaikka olin tapahtumasta tiennyt jo etukäteen. Olisin varmaan unohtanut koko jutun, ellen olisi bongannut julistetta keskustorin ilmoitustaululta. "Ainiin, tänään oli tosiaan dnb:tä tarjolla, ja pitäisihän siihen kymppiklubiin pikkuhiljaa tutustuakin." Viime kuussa useammat bileet jäivät väliin typerien viikonlopuille sijoittuvien kouluhommien takia. Tämä tuli siis tarpeeseen, ja päätin toimia.

Mukaani lähti vanha ystäväni ja innokas dubstepin kuuntelija Eme. Bileiden etkot olisivat olleet Groovessa, mutta  niitä emme lähteneet tsekkaamaan, vaan siirryimme suoraan uuden uutukaiselle Club10:lle. Vasta tässä vaiheessa tajusin, että samalla paikalla oli aikaisemmin ollut edesmennyt Tabun yökerho. Sielläkin tuli muistaakseni kerran käytyä saman tyylilajin bileissä ja hauskaa oli silloinkin. Club10:ssä on sama pohjakaava kuin Tabussa, mutta sisältö on uusi ja aika hieno. Päiväsaikaan paikka on viininnautiskelijoille sopiva bistro, mikä näkyy sisustuksessa. Ruokatarjonta pitää testata toisella kertaa, sillä tänään oltiin minimibudjetilla liikenteessä.

Budjetista puheenollen: Klubi oli hieman kalliimpi verrattuna esimerkiksi Volumeen tai Senssin alennettuihin hintoihin. Sisäänpääsy oli 8€ (narikka sisältyi hintaan) ja hanasiideri maksoi 4,80€. Hinnat olivat aikalailla samaa tasoa Klubin kanssa, ainakin niinä iltoina milloin olen sinne eksynyt. Mutta ei Club10 mitenkään järkyttävän kallis ollut! Perustasoa vain.

Lipunmyynnin ja narikan tyypit olivat loistavia asiakaspalvelijoita. Henkilökuntaa oli paikalla paljon, mikä nopeutti asiointia baareissa ynnä muualla. Uskalsin jopa kysyä baarista kuulakärkikynää lainaan, kun sitä tarvitsin. Jonoja ei juuri ollut ja vaikka pari kertaa olikin, jonottajat eivät olleet lainkaan vihaisia. Baaritiskillä pystyi rupattelemaan bilettäjien ja henkilökunnan kanssa. Hyvä palvelu + hyvät bileet = jonottaminenkaan ei haittaa.

Täysin yllätyksenä tuli ovela salareitti Club10:n loungesta Grooven alakertaan. Tilanteessa oli jotain surrealistista kun tajusin, että oven toisella puolella oleva "uusi huone" näytti liian tutulta. Tilat oli yhdistetty fiksusti, ja porukka vaihtui kahden klubin välillä luontevasti. Kuulin viereisen pöydän kehuvan järjestelyä, sillä Groovessa soi hitaampi musiikki ja Club10:llä nopea musiikki. Välissä oleva lounge oli myös loistava idea, sillä siellä pystyi keskustelemaan vapaammin. Myös sisustus oli hyvin nätti! Grooven väki tuli myös hengaamaan punaisille sohville reggaerytmien lomista. Itse en tosiaankaan kyseisestä tyylilajista niin kauheasti piittaa, joten Grooveen tutustuminen jäi pois kuvioista.

DnB taas on kova juttu, joten sitä tuli taas tanssittua. Skinzy (UK) soitti ilahduttavan raikasta ja reipasta settiä.   Musiikin tyyli oli jotain kevyttä happy dnb -meininkiä reggaemausteilla. Kesä tuli takaisin! Teki mieli ottaa sukkikset pois ja laittaa kesäkengät jalkaan.

Wispyn dnb-setti oli hyvällä tavalla synkempää ja syksyisempää. Tällaista musaa pystyisi tanssimaan vaikka koko yön läpi. Tykkään Wispyn seteistä aina vain enemmän. Tyyli oli sen verran raskas, että se iski myös dubstep-ystävääni Emeen.

Helsingistä tullut artisti Burma aloitti soittamisen kivoilla hittibiiseillä. Dubstep-painotteinen setti veti hurjasti väkeä tanssilattialle (joka on muuten aika hienosti valaistu, hihi...). Porukka oli täysin täpinöissään kuuluisan Dexter-melodian remixin aikana, kunnes musiikki yhtäkkiä sammui ja tilalle tuli vaimeasti uliseva hälytysääni.

Mikä onkaan parempi tapa päättää ilta kuin palohälytys? Ja vielä illan parhaimman biisin aikana.

Emen mukaan Club10:llä on aiemminkin sattunut sama varsin raivostuttava ilmiö. Palohälytys tulee melkein aina jossain välissä iltaa. Pihalla päätin sitten lähteä bussipysäkille ja kotiin, vaikka suurin osa Burman setistä jäi kuulematta. Ilta oli silti kaikinpuolin hyvin onnistunut: Meininki oli iloista ja kesäistä, ja saimme hieman uusia ystäviäkin. Mikäs sen parempaa.

[reiv:] Marco V @ Senssi, Tampere

Mitä?
Talo täynnä mehukkaita biittejä ja sivuaskelta vanhojen ystävien seurassa.

Missä?
Senssi (ei yhtä hienona kuin Cathedral of Trancessa) 2.9. klo 21-04

Kokemuksia:
Tätä olin odottanut! Unelmanimet saman katon alla ja saman illan aikana. Jo Orkidea yksinään olisi varmistanut eeppiset bileet, mutta lisäksi tarjolla olivat muun muassa Hollantilainen Marco V, Proteus, Eliot Ness ja Rico Tubbs. Myös muut artistit olivat aivan huikeita. [reiv:] on aikalailla Helsinkiin keskittynyt järjestäjä, mutta Tampere ei ole heillekään täysin vieras paikka. Näihin bileisiin tekee aina mieli lähteä. Minä kun tykkään niistä keltaisista hymiöistä niin paljon :) Olo oli kuin synttärisankarilla! Harmillisesti ihan kaikkea emme ehtineet nähdä, mutta yritys oli kova.

Edellisenä iltana seurakseni saapuivat Pohjois-Pohjanmaan kauniit neitokaiset Murmu, Jepa ja Rita. Myös vanha kunnon Olvi liittyi seurueeseen saman päivän aikana laittaakseen Murmulle hienon tukan. (Ja hienohan siitä tuli. Olvilla on laatutakuu rastojen letittämisessä.) Valmistautuminen iltaan kesti helposti useita tunteja, sillä haimme tarkoituksella ylilyöntejä meikkiin ynnä muuhun. Kerrankin kun saa luvan kanssa leikkiä meikeillä niin why not. Loppujen lopuksi olimme kuin pohjalainen reivisuperviisikko valmiina tanssilattian haasteisiin. Tylsistelijät, varokaa!

Senssin porukka oli jakautunut kahteen huoneeseen: päälavalle ja dnb-huoneeseen. Itse juoksin samantien tanssimaan uskomattoman ihaninen rytmien tahtiin. Dnb ja x-stepin tanssiminen toki houkutteli, mutta olin psyykannut itseni nimenomaan tranceen. Sanokaa mitä sanotte, mutta jokin siinä genressä vaan kiehtoo niin hemmetisti! Eliot Ness soitti aivan jäätäviä biisejä, kun taas   Marco V soitti niin uskomattoman mehukasta musiikkia, etten tiennyt pitäisikö seisoa hiljaa vai riehua kuin hullu. Päädyin tekemään jotain siltä väliltä. Jäin bassorummun koukkuun jo parin tahdin jälkeen, joten oli vaikeaa irroittautua pois baaritiskillä vierailua varten.

Juomat olivat taas huokeita tuttuun Senssin tapaan, mikä tuli positiivisena yllätyksenä seurueelleni. Liput itse reiveihin olivat 12€. Hinta oli sinänsä kallis verrattuna moneen muuhun paikkaan, mutta tällaisesta kattauksesta olisin henkilökohtaisesti valmis maksamaan ainakin 20€.  Baariin oli kuitenkin koko ajan suurehko jono, joten kynnys juomien hakemiseen oli aika suuri. Varsinkin kun olin jo vallannut itselleni mukavan alueen heti päälavan edestä. Suuremmassa porukassa on toki se etu, että muut voivat hakea juotavaa sillä aikaa kun muut pitävät paikkaa tanssilattialla.

Orkidean setin aikana aloimme vieruskaverin kanssa ihmettelemään lavan reunalla ollutta kuplakonetta. Se oli nimittäin aivan naamani edessä. Eipä aikaakaan, kun sain mukavan saippuakylvyn aivan ilmaiseksi. Kuplat olivat toki nättejä mutta liukastuttivat tanssilattian. Keskittyminen oli muutenkin vähän vaikeaa, joten yritin vain pysyä pystyssä! Pari kuplaa lensi myös vesilasiini. Möh...

Reivit olivat visuaalisesti hyvin onnistuneet muutenkin kuin kuplien osalta. Lava oli tyylikäs ja screeneiltä näkyi psykedeelisiä kuvioita ja hymynaamoja. Klubin seinille olisi voinut tehdä vielä lisää ilmettä, sillä Senssin seinämaalaukset ihmisten naamoista ovat vähän tylsiä. Paljon vaan valoa ja screenejä pyörimään seuraaviin bileisiin!

Suurin osa seurueestani oli ensimmäistä kertaa tämäntyylisissä bileissä, joten ymmärrän turhautumisen tuntikausia jatkuvalle sivuaskeleen vetämiselle. Lähdimme piipahtamaan dnb-puolella, joka sai koukkuunsa ainakin puolet ystävistäni. Tanssimme siellä jonkin aikaa, kunnes minä taas puolestani väsähdin ja lähdin takaisin ihailemaan Orkidean hienostunutta trancea. Paikalla oli mukavan paljon Tampereen reivien vakionaamoja, mutta loput porukasta oli tyypillistä Senssi-väkeä, joiden kanssa en paljonkaan viihdy samoissa bileissä. Trance on kuitenkin siitä ihana tyylilaji, että siitä tykkäävät hyvin monenlaiset ihmiset. Tärkeintä on kunnon biitti ja hyvä tunnelma.

Joskus hyvät bileet loppuvat lyhyeen ja joskus huonot kestävät liian kauan.

Proteuksen keikkaa odotellessa minut hälytettiin narikalle miettimään illan jatkosuunnitelmia. Porukassamme oli flunssaa liikkeellä, joten emme halunneet riskeerata keuhkokuumetta tai muuta inhottavaa. Tarkoituksena oli kuitenkin vielä selvitä lauantai-yön HC-bileisiin. Silloin kun on tiedossa tuplareivit, pitää ottaa vähän rennommin. Päätimme lähteä grillin kautta kotiin, vaikka Proteus jäi näkemättä. Onneksi kyseinen nimi vierailee Tampereella usein, joten mitään maailmankaatavaa katastrofia ei tapahtunut.

Toivottavasti pohjanmaalaiseni viihtyivät!

Tactical Sekt @ Slimelight, Lontoo

Mitä?
EBM/Industriaalia musaa, pimeyttä, teollisuutta, cyberpunkkia ja hampurilaisia nautittuna ystävien kanssa.

Missä?
Vanhan tehdasrakennuksen uumenissa Lontoon yössä, 27.8.2011 klo 22-aamu 

Kokemuksia:
Kirjoitan tästä vähän myöhässä johtuen kunnollisen näppäimistön puutteesta (Ä ja Ö ovat aika tärkeitä).

Olipa ihanaa olla lomalla! Koko kesän hikisen hotellityöskentelyn jälkeen piti muka lähteä suoraan koulutielle, mutta kieltäydyin. Lensin mielummin reiviystäväni Olvin kanssa Lontooseen, jossa liityimme paikallisen cyberpunk-ystäväni Bencoderin seuraan. Olimme suunnitelleet jo hyvissä ajoin Slimelight-klubille menoa, sillä paikka on muodostunut seurueelleni jonkinlaiseksi kantaklubiksi. En ihmettele tätä laisinkaan, sillä Slimelight on hyvin autenttinen ja auttaa juuri oikeanlaisen tunnelman saavuttamisessa. Kuulemani perusteella pidin paikasta jo etukäteen.

Iltaan valmistautuminen oli hidas prosessi. Pukeutumiseen ja meikkaamiseen tuntui menevän koko päivä. Itse kun en gootti-ihmisiä ole, musta väri jäi pois kuvioista ja valitsin tutun turvallisen valkoisen. Jos joku ei vielä tiedä niin yhdistelmä valkoinen/keltainen on suosikkini, joten jouduin tsemppaamaan itseni mahdollista ulkopuolisuuden tunnetta vastaan. Yhtään ei kuitenkaan pelottanut. Slimelight on niitä paikkoja, joissa ei tarvitse huolehtia muiden ajatuksista vaan keskittyä hauskanpitoon. Bilettäjiä me kaikki ollaan!

Saavuimme klubille ennen puoltayötä. Sisäänpääsy oli 8 puntaa; ei liian kallis muttei toisaalta halpakaan. Baarin hinnat olivat onneksi todella halvat verrattuna Suomen hintoihin. Lisäksi kaikki juomat olivat kunnon pinttejä eivätkä mitään 0,33:ia. Englantilainen siideri on omasta mielestäni aika pahaa (tiedän että olen monen mielestä väärässä), mutta jotenkin siihen tottui reissun aikana (kumma juttu!). Perinteisten juomien lisäksi iltaan kuuluvat myös shotit, joita ei onneksi mennyt liikaa. Fisua ja 8-palloa ei Lontoosta tietenkään löydy, joten nautimme jotain samankaltaista sinistä mönjää, joka maistui yrteille ja alkoholille. Shotin nimeä en harmillisesti juuri nyt muista. Päivitän sen tähän myöhemmin.

Klubilla liikkui monenlaisia porukoita. Jokaiselle löytyi oma paikkansa, sillä huoneet olivat hyvin erilaisesti sisustettu. Alakerran lattia oli alkuperäistä kivetystä. Säälin ihmisiä, jotka joutuivat kävelemään piikkikoroilla kivien seassa! Alunperin omakin suunnitelmani oli ottaa korot mukaan, mutta onneksi päädyin toisiin ajatuksiin. Baarimikot olivat ihania ja osasivat palvella, vaikka välillä sopersin tilatessani jotain kummallista englannin kaltaista kieltä. Brittienglantia on onneksi helppo ymmärtää.

Kanta-asiakkaat oli helppo tunnistaa. Alakerran pöytäjalis oli koko illan saman porukan käytössä, ja tiettyjä ihmisiä tuntuivat moikkaavan lähes kaikki muut asiakkaat. Paikallisia julkkiksia vai muuten vaan hyviä tyyppejä? Veikkaan ehkä jälkimmäistä, sillä kaikki olivat Slimelightissa poikkeuksellisen ystävällisiä. Voi toki olla, että lontoolaiset ovat muuten vain avoimempaa porukkaa kuin suomalaiset, vaikken henkilökohtaisesti uskokaan suomalaisten olevan jotenkin erityisen sulkeutuneita. Kantisten lisäksi paikalla pyöri monimuotoinen joukko raskaan musiikin ystäviä, cybergootteja ja muuten vain outoja ihmisiä. Sovimme siis seurueeni kanssa varsin loistavasti mukaan!

Slimelightissa on kolme kerrosta, joista ensimmäinen on rauhallisin. Keskimmäinen kerros oli suljettuna koko illan, mikä oli valitettavaa, sillä Olvin mielestä juuri se kerros on kaikkein paras. Kolmannessa kerroksessa tanssittiin ja riehuttiin, joten sinne siis matkamme vei! Paikalle piti kiivetä ihanan autenttisia tehdasrappusia pitkin ja sokkeloon eksyi helposti jos kääntyi väärästä paikasta tai meni sisään väärästä ovesta. Tanssiminen synkähkön konemusan tahtiin oli luonnollisesti hauskaa, kuin myös glowstickeillä leikkiminen (kaksi kappaletta niitä paksumpia tikkuja maksoi £1). Tanssilattialla oli luonnollisesti myös UV-valot, joten hohdin kuin hehkulamppu koko illan. Äänentoisto oli hyvä myös kauempana, joten tilaa riitti suurelle joukolle, vaikkei itse tanssilattia ollut suurempi kuin esimerkiksi Tampereen Senssissä.

Päätin jättää pariskunnan Olvi ja Bencoder viettämään aikaa yhdessä ja lähdin takaisin alakertaan hengailemaan. Istuin pöytään ja minua tuli tervehtimään italialainen Andreas, joka koki suunnatonta yhteenkuuluvuutta kanssani, sillä hänelläkin oli valkoiset housut. Hän onnitteli minua siitä, että olin kaikista Lontoon klubeista päättänyt lähteä juuri Slimelightiin. Paikka on kuulemma aikaisemmin ollut squatattu, kunnes siitä tehtiin kunnon menomesta. Luulisin, että juuri tästä syystä klubin tunnelma on niin ainutlaatuinen. Klubilla tuntee olevansa tervetullut ja osa jonkinlaista mystistä 'Slimelight-porukkaa', olit sitten gootti tai valkohousuinen reivari. Jollain todella oudolla tavalla paikka muistuttaa Oulun Hevimestaa tunnelmaltaan, vaikka onkin 5 kertaa isompi. (Niille lukijoille, jotka eivät Hevimestaa vielä tunne, suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen paikkaan.)

Tässä vaiheessa on pakko mainita alakerran grilli ja 1/4-pounder with cheese. Tämä herkku maksoi £4,5 ja oli helposti paras hampurilainen mitä olen koskaan syönyt. Grillistä sai myös muuta ihanaa, kuten hodareita, maissia, makkraa ynnä muuta. Tällaista tarjontaa myös Suomeen! Siinä vaiheessa kun klubi on auki myöhään aamuun niin grilliruoka on tervetullut lisä. Joten jos aiot mennä juhlimaan Slimelightiin, tilaa se hampurilainen. Kaikilla mausteilla.

Yöpalan jälkeen matkasimme takaisin yläkerran reiveihin. Tactical Sekt soitti omanlaistaan elektro-industriaalia musiikkia rautaisella ammattitaidolla. Tanssilattia oli täynnä nautiskelijoita. Itse en ollut bändistä aikaisemmin kuullut, mutta nimi jäi mieleen, koska keikka oli niin hyvä. EBM/Industrial-ihmiset; tutustukaa ihmeessä artistiin.

Keikan jälkeen lavalle nousi uusi DJ. Tanssiminen muuttui rutiininomaisesta meiningistä täysin joksikin muuksi, kun taivaallisen korviahivelevät teknobiitit valtasivat yläkerran. Puolet ihmisistä oli jo lähtenyt, mutta meininki vaan kasvoi. Tekno on hyvin lähellä sydäntäni ja puhun nyt suoraan sieltä: Tämä läheni täydellistä reivikokemusta. Muu maailma unohtui täysin ja päässä pyöri tanssilattian valot, savu ja bassorumpu. Tanssin ventovieraiden ihmisten kanssa, ja jokainen biisi oli vielä vähän parempi kuin edellinen. Tiedättehän, se täydellinen teknobiitti + minimalistinen efekti juuri täydelliseen paikkaan, kunnes seuraavaa biisiä miksataan useamman minuutin ajan edelliseen. Ah, onnea! En tiedä mitään parempaa.

Harmillisesti DJ soitti vain tunnin setin, mikä on mielestäni rikos teknoa vastaan. Olin kuitenkin jo niin poikki, etten jaksanut enää keskittyä muuhun kuin istumiseen. Meinasin nukahtaa yläkerran sohvalle, joten oli selvästi aika lähteä. Olvi ja Bencoder olivat samoissa tunnelmissa, joten päätimme lähteä takaisin nukkumaan. Kello oli noin 5 aamulla ja seikkailimme yöbusseilla ja aamun ensimmäisillä junilla kotiin. Olimme varmasti aivan ihastuttava näky aamun ensimmäisille työmatkaajille.

Italialainen ystäväni Andreas oli oikeassa. Lontoo on ihanteellinen paikka hauskanpitoon, sillä se on täynnä nuoria ihmisiä ja nuorta kulttuuria. Jos etsii klubia, jossa on avoin ilmapiiri ja juuri oikeanlainen tunnelma, niin Slimelightiin kannattaa tutustua.

Tässä vielä klubin sijainti niille, jotka suunnittelevat reissua Lontooseen: Slimelight @ GoogleMaps

Cathedral of Trance @ Senssi, Tampere

Mitä?
Psytrancea ynnä muuta psykedeliaa, taidetta, tanssia ja meininkiä.

Missä?
Pahamaineisessa teiniparatiisissa nimeltä Senssi, 10.8.2011 klo 22-04

Kokemuksia:
Olin missannut Cathedral of Trancen jo kaksi kertaa johtuen tapahtuman sijoittumisesta keskelle viikkoa. Tällä kertaa onni kuitenkin potkaisi kunnolla, sillä kohdalle sattui muutama vapaapäivä. Päätimme Anten kanssa vihdoinkin lähteä katsastamaan nämä hyvin paljon kehuja saaneet bileet. Psytrance on kuitenkin lähellä meidän molempien sielua, joten olimme aivan innoissamme.

Senssi on tosiaan paikka mistä kuulee vähän väliä omituisia juoruja. Puljua kuvaillaan "aivan kamalaksi" ja "teinejä täynnä olevaksi lihatiskiksi, jonka keski-ikä on 18 vuotta." Olen kiertänyt paikan kaukaa, vaikka se sijaitseekin oman kouluni (konservatorion) läheisyydessä. Omassa tuttavapiirissäni ei myöskään ole yhtään ketään, joka mielellään kävisi Senssissä tanssahtelemassa "kuumimpien hittien" tahtiin. Paikalle oli vaikea houkutella lisää porukkaa klubin huonon maineen takia, sillä kuka nyt maksaisi 8€ sisään Senssiin, kun hyvästä meiningistä ei ole mitään takeita!

Saan kuitenkin kiittää sosiaalista mediaa ja Futuristics-joukkoa siitä, että edellisistä Cathedraleista oli tarjolla kuvamateriaalia. Klubiystäväni Eme kävi myös tarkastamassa edelliset bileet ja vannoi niiden olleen kokemisen arvoiset. Paljon kehuja ja mielenkiintoista katseltavaa riitti! Ennakko-odotukset olivat siis aivan mielettömät,
eikä Cathedral pettänyt odotuksia. Paikka oli aivan uskomattoman hienosti decottu ja valaistu. Sisään virtasi jatkuvalla kaupalla toinen toistaan mielenkiintoisempaa psytrance-ihmistä ja musiikki senkuin parani biisi biisiltä. Satuimme sisään ensimmäisen artistin Placiqin soittaessa ja tanssilattialle oli päästävä heti ensimmäisen drinkin jälkeen. Osa tanssijoista taisi pysyä lattialla koko loppuillan, koska kerran kun psytrancea alkaa tanssimaan niin siitä on vaikea luopua vähään aikaan.

Troll Scientistsin aikana paikalle saapuivat rumpaliystäväni Juho ja Eukka, jotka olivat samaan tapaan yllättyneitä Senssin ulkonäöstä ja ilmapiiristä. Lähdimme tanssilattialta sosialisoimaan juomien ääreen.

Senssin baarisysteemi toimi kiitettävästi. Ainakin omasta mielestäni palvelu oli nopeaa ja hinnatkin erittäin opiskelijaystävällisiä. Loppuillasta baaritiskin taakse olisi ehkä tarvinnut vielä yhden työntekijän, mutta siltähän se tuntuu muillakin klubeilla kun kärsivällisyys loppuu kesken. Senssin baari on sijoitettu varsin nerokkaasti keskelle kaikkea, joten missään vaiheessa ei alkanut raivostuttamaan odottelu tai liian tiivis väkijoukko. "Main Stagesta" erillään oleva lounge oli mukava lisäys iltaan ja vaikutti oikealta rauhan tyyssijalta, vaikkemme siellä ehtineet kuin piipahtaa kiireisesti.

Cathedralin psytrance-ihmiset olivat varsin ystävällistä väkeä. Kaikilla oli hyvä mieli eikä minkäänlaista nihkeyttä ollut havaittavissa. Paikalla tunsi oikeasti olevansa osa jotain porukkaa, sillä kaikkihan me lähdimme viettämään iltaa saman katon alla. Monesti klubeilla tuntuu olevan sellaisia inhottavia "klikkejä", jotka tuntuvat omistavan koko paikan eivätkä yhtään välitä kanssaeläjistään. Cathedralissa tätä ongelmaa ei ollut, vaan olimme tanssilattialla yhdessä pitämässä hauskaa. Tanssijat eivät muodostaneet mitään ihme piirejä joiden sisään ei pääse, vaan katselivat mielellään mitä muut ihmiset (mukaanlukien DJ) tekevät. Mun tukkaa tultiin kehumaan monta kertaa mutta siis köh köh.. kyllähän mä tiedän olevani paikan hohtavin gimma.

Aika kului hauskanpidossa nopeaa ja kello oli pian lähellä kolmea. Hukkasimme rumpaliystävämme yön pimeyteen, joten soitimme taksin ja  lähdimme itsekin kotia kohti. Alunperin tarkoitus oli vielä lähteä Cathedralin jatkoille Grooveen klo 05, mutta idea vaikutti aivan älyvapaalta jo 02 aikoihin.

Ei voi muuta sanoa kuin timantinkovat bileet ja suuri kiitos kaikille kanssareivaajille. Tällaisilla bileillä ehkä myös Senssin maine menomestana paranee.

Radioaktiivisuutta ilmassa.

 

Skrillex @ The Circus, Helsinki

Mitä?
Eräs dubstepin suurimmista nimistä + paaaljon muuta mukavaa.

Missä?
The Circus, Helsinki, 29.7.2011 klo 21-04

Kokemuksia:
Liput tälle keikalle oli hankittu jo aikaisemmin keväällä ja H-hetki lähestyi lähestymistään... Olvi on varmasti yksi kansakunnan suurimmista Skrillex-faneista ja lähdin mukaan tarkastamaan millaiset bileet näistä kehkeytyisi. Suunitelmaa ei siis ollut laisinkaan. Reissu oli täysin spontaani ja ainoa varma asia oli, että liput keikalle löytyivät. Emme edes tienneet missä The Circus sijaitsi ennenkuin satuimme spottaamaan sen Helsingin keskustasta. Yöpaikkaa ei ollut eikä juuri rahaakaan.

Saavuimme klubille hieman ennen kymmentä ja jono oli valtava. Onnistuneiden järjestelyjen ansiosta se liikkui nopeasti ja pääsimme sisään vain 20 minuutin jonottamisen jälkeen. Väkeä oli paljon ja klubi oli todella ruuhkainen. Efektiä pahensi se, ettei klubi ollut entuudestaan tuttu. Piti vain odottaa sitä kauan odotettua Skrillexin keikkaa, joka alkaisi klo 00:00. Baaritiskillä jonotimme vähintään 30 minuuttia vaikka henkilökunta hoitikin tehtävänsä mallikkaasti. Juomat olivat (yllätys yllätys) kalliita joten niitä ei tullut nautittua enempää.

Ennen Skrillexiä soittanut Muffler vs Eliot Ness w/ Joelle Reefer oli enemmän omaan makuuni sopivaa musaa. Junkkaa on aina kiva tanssia oli tilanne mikä tahansa! Itse en dubstepistä välitä kovin paljon, joten Skrillex-fanien massiivinen hypetys sai vähän aikaa miettimään että mitä ihmettä minä täällä teen. Luotin kuitenkin artistin taitoihin, ja kyllä kannatti. Meininki oli yleisössä aivan mieletön ja DJ oli karismaattinen ja taitava. Biiseistä tunnistin vain 1-2 mutta vannoutuneet fanit lauloivat mukana ja riehuivat sitä mukaa kun tuttuja biisejä soitettiin.

Yleisö oli suurimmaksi osaksi mukavaa väkeä. Muutama ahdistelija ja eteentunkija piti häätää kyynärpäin pois, mutta muuten ihmiset olivat iloisia ja onnellisia. Paikalla oli hyvin paljon teinejä ja muutenkin nuorta ja freesiä väkeä. Skrillex on selvästi lyönyt itsensä läpi myös mainstreamissa. Tilaa tanssimiseen ei harmillisesti ollut. Tosin en minä dubsteppiin edes osaa tanssia, joten tyydyin katselemaan hienon näköistä lavaa. Lukuisilla screenillä pyöri kuvamateriaalia ja tekstiä. Screenit bugittivat jossain vaiheessa ja vetivät näytönsäästäjän päälle, mikä oli huvittavaa ja noloakin.

Tässä vaiheessa iltaa muovisia tuoppeja pyöri jo jonkin verran lattialla. Olimme Olvin kanssa klubin ylemmällä tasanteella, emmekä vielä tajunneet miten pahaksi lattia oli päässyt lavan edessä. Skrillexin keikan loputtua iso osa yleisöstä lähti omille teilleen ja pääsimme alas tanssimaan yhteisen idolimme Rico Tubbsin tahtiin. Tanssilattia muistutti talvista, loskaista asfalttipintaa! Lasinsiruja ja jäätä oli kaikkialla, ja muovituopit pyörivät ihmisten jaloissa. Vähän aikaa pelotti miten paljon lasia pääsee kengänpohjien läpi, mutta huolet unohtuivat Rikun mahtavan setin aikana.

Tarpeeksi tanssittuamme vetäydyimme tupakkaterassille viilentymään. Tila oli mallikkaasti järjestelty ja siellä oli jopa sohvia!  Meinasimme nukahtaa kun sohvalla oli niin mukava istuskella ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Sisältä kuitenkin kaikui yhä vain makeammat biitit joten oli pakko vielä lähteä tanssimaan.

"Hetkinen Essi, onko toi Proteus?"

Tämä oli miellyttävä yllätys. Kumpikaan meistä ei nimittäin tiennyt että ilta loppuisi Proteuksen huippumeininkeihin. Yleisöä ei ollut paikalla enää paljon ollenkaan mutta jäljelle jääneet jaksoivat vielä pomppia. Viimeiset x-stepit tanssittuamme olimme aivan rättiväsyneitä ja hikisiä.

Sitten alkoi huima reissumme Helsingin aamuyöhön. Kello oli 04 kun lähdimme klubilta. Rautatieasema aukesi klo 05. Juna Tampereelle lähti klo 06:19. Tampereella olimme perillä klo 08:22. Tuskaa! Aivan kauheaa tuskaa. Nukahtelin junassa vähän väliä ja unelmoin omaan sänkyyn pääsemisestä. Tällaista odottelun ja väsymyksen yhdistelmää en halua koskaan enää kokea. Kaikesta huolimatta itse bileitä muistelen lämmöllä. Tällaista musiikkia pitäisi kaikkien kuunnella. Kiitos iloisille ihmisille ja artisteille tunnelman luomisesta!

Tampere Rave City @ Pyynikin Palloiluhalli

Mitä?
Trancea isossa urheiluhallissa koripallokenttien keskellä.

Missä?
Pyynikin Palloiluhalli, 16.7.2011 klo 20-02

Kokemuksia:
Noniin. Mistä sitä sitten aloittaisi. Näitä bileitä olin odottanut aika kauan; jo otsikko oli niin mehevä että ennakkolippu oli ostettava. Huolenaiheita alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kun H-hetki lähestyi. Proteus peruuntui ja tilalle julistettiin Super8 & Tab, joka myös peruuntui. Varsin harmillista. Onneksi en kuitenkaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka olivat tulossa katsomaan jotain tiettyä artistia. Minulle nämä olivat sellaiset "mennään, koska reiveihin kuuluu aina mennä" -reivit.

Facebookin tapahtumasivulla oli jo hirveä määrä negatiivista kommentointia ennen bileitä mutta silti päätimme Anten kanssa urheasti lähteä paikan päälle.

Istuskelimme palloiluhallin aulassa hörppimässä 6e juomia hyyyvin hitaasti. Vieruskaveriemme kanssa keskustelimme siitä, kuka soittaa ja mitä. Ilmeisesti palloiluhallissa on ollut reivejä joskus ammoisina aikoina 90-luvulla, jolloin olettaisin väkeä olleen paikalla enemmän. Halliin olisi mahtunut noin 2000 ihmistä mutta paikalla oli vain muutamia satoja. Suurin osa oli kuitenkin panostanut pukeutumiseen ja olivat varsin iloisia päästessään tanssimaan. Paikalla oli myös paljon negatiivista energiaa huokuvia Proteus-faneja, joiden pettymys alkoi pikkuhiljaa levitä tupakka-alueelta koko halliin. (Varmaan niitä pettyneitä oli muitakin, mutta suurin osa oli ostanut lipun nimenomaan Proteuksen keikalle.)

Tapahtuma oli järjestelty lievästi vasemmalla kädellä. Suurin puute oli täysin arkisesti sisustettu ja valaistu aula, josta tuli mieleen sellainen 5-tuntia putkeen kestävä valomerkki. "Lähtekää kotiin." Muutama kivanvärinen lamppu loisteputkien tilalle olisi hoitanut asian kuntoon. Tuoleja olisi varmasti saanut helposti jostain lisää; toisaalta oli kiva jutella ihmisten kanssa, jotka joutuivat väkisin istumaan tuntemattoman viereen. Mielikuvitusta mukaan ja muutama koriste roikkumaan seinälle seuraavalla kerralla!

Hallista kuului aulaan ihan hyvä musa kun päätimme sinne vihdoin lähteä. Ensi silmäys saliin oli sellainen "hah, mitä ihmettä?!" kun väkeä ei ollut tanssimassa nimeksikään ja lattialla oli omituisia mattoja. Matot ymmärrän, jos paikan vuokraaja ei halua lattian tuhoutuvan tamppauksen alla, mutta kyllä parempiakin mattoja saa varmasti jostain. Tanssimaan oli kuitenkin tultu, joten sitä lähdimme tekemään. Parin biisin jälkeen tunnelma kohosi huomattavasti ja onnistuin unohtamaan koristeettoman aulan ja arjen ankeudet. Ante oli kuumeessa ja joutui lähtemään aikaisemmin, joten jäin yksin reivien armoille. Whiteout kestettiin yksin, kyllä menee joku TRC:kin!

Tanssilattialla olin sen 5 tuntia. Ihmisten määrä pysyi suurinpiirtein samana, vaikka tanskalaisen Funkstar De Luxen kohdalle sattui vähän enemmän porukkaa. Kaikenkaikkiaan musa toimi kohtalaisen hyvin, vaikka takaseinästä pomppasi korvaan jäätävä 8-osan myöhässä oleva kaiku. Pari hittibiisiä tuli bongattua ja porukka huutaa "hei mää tiedän tän biisin!"

Viimeisenä soittanut Alex Kunnari oli henkilökohtainen suosikkini. Kello lähestyi kuitenkin kahta, joten aloin tehdä lähtöä. Päätin kysellä vielä kommentteja kanssareivaajilta.

"Hyvät bileet oli, vaikka esiintyjien perumiset olivat todellinen sääli. Joonas Hahmo ja Funkstar olivat parhaat."

"Proteus olisi saanut soittaa, mutta ei ole silti mikään maailmanloppu ettei päässyt paikalle. Ihan hauskaa on silti."

"Vittu mitä paskaa."

"Ihanat hiukset sulla, varsinkin kun teit silleen whooosh..."

Kaikenkaikkiaan arvosanaksi antaisin 50/100. Tampere Rave Cityllä on huimasti parannettavaa, jos se aikoo tulevaisuudessa järjestää mieleenpainuvia bileitä. Pettyneimmät lähtivät jo hyvin aikaisiin kotiin ja raivosivat hetken pihalla ennenkuin katosivat yöhön. Lopuilla oli kuitenkin hauskaa, sillä pääsimmehän me jälleen kerran tanssimaan trance-musiikin tahtiin.

Riemukellari @ Bar Vikkula

Mitä?
'Letkeää' musaa illan ratoksi

Missä?
Tampereen keskustorin ytimessä, sokkeloisessa Bar Vikkulassa 13.7. klo 20

Kokemuksia:
Rankan työpäivän ja biletyksen jälkeen teki mieli jotain muuta.
Groovessa olisi ollut samana iltana tarjolla reggaeta mutta minua ei kyseisen tyylilajin pariin saa väkisinkään niin ajattelin poiketa Riemukellariin - kun sitä kerran facebookissakin mainostettiin ja silleen...

Olen ollut Riemussa kerran aikaisemminkin ja huono onni seuraa kuin kirous. Olin taas melkein koko illan yksin. Ystäväni tuntuvat muistavan Vikkulan baarina, johon joko itse sammuu tai joutuu seuraamaan vierestä jonkun sammumista. Onneksi nyt ei tarvinnut jäädä liian myöhään paikan päälle.

Riemukellari on nuorekasta pienimuotoista tekemistä, jos haluaa baari-iltaansa "sitä jotain erityistä". Tunnelma on oudolla tapaa lapsekas ja hymyily on sallittua. Riemukellarissa ei tarvitse olla kova jätkä. DJ:t olivat mukana minimaalisella setillä ja soittivat musaa mistä kaikki tykkäävät. Sellaista musaa, jota voisi kuvitella kuuntelevansa samalla kun lojuu takapihalla ottamassa aurinkoa ja lukemassa muotilehteä. Rattoisaa biittiä löytyy, muttei liiaksi jottei ala tanssilattialle tekemään mieli. Tällainen meininki sopii minunlaiselle reivaajallekin kun tila on pieni ja ihmisiä vähän. Biiseistä bongasimme ainakin tunnetuimmat eli Mad Worldin ja Heartbeat-sarjan tunnarin.

Ekalla kerralla Riemukellarissa oli nähtävillä screenillä hilluvia manaatteja. Nyt näitä hypnotisoivia eläimiä ei näkynyt missään muualla kuin julisteessa. Ihan hyvä vain, sillä viimeksi jäin tuijottamaan screeniä kun se oli niin söpö.

Vähän myöhemmin iltani tuli pelastamaan chill-out-ystäväni Johanna, jolla oli samanlaisia kokemuksia Vikkulasta kuin jo edellä mainitsin. Tarkastelimme ihmisiä ympärillämme ja hauskaa oli. Baaritiskin täytti jossain vaiheessa iso sakki suurikokoisia miehiä joiden takaa piti huudella baarimikolle tilauksia. "Anteeksi nyt vain herrasmiehet mutta täällä on pienikokoisempiakin ihmisiä jotka haluavat ostaa juomia." Istumapaikkoja oli muualla vielä jäljellä mutta silti yllättävän paljon ihmisiä istui baarijakkaroilla.

Vessassakäynti oli sinänsä hauska tapahtuma, koska WC piti ensin löytää sokkeloisten huoneiden takaa ja sitten katsoa että missä kopissa sitä paperia onkaan. Matkalla vessaan osuin aina käytävällä oleviin UV-lamppuihin ja kanssaihmiset kommentoivat "Hehe. Toi kiiltää toi muija." Hankkikaa itse uv-hohtavat hiukset kun kerta kiinnostaa!

Kyllähän tuonne Riemukellariin kannattaa mennä jos ei suunnaton biletys kiinnosta mutta silti haluaisi konemusaa kuunnella. Vikkula ei ehkä hohdokkain paikka ole tälle konseptille; parempi olisi vaikka Tabu... Mutta varmaan tulee vielä käytyä jos aikaa ja rahaa (ja seuraa) löytyy!

Goth Daycare @ Pub Dog's Home

Mitä?
Goottimusaa ja gootteja intiimissä ympäristössä.

Missä?
Pub Dog's Home, Tampere 9.7. klo 18-21

Kokemuksia:
Kirjoitan tapahtumasta tälleen vähän myöhässä johtuen suunnattomasta univelasta, joka varjosti myös Lumous Gothic Festivalia. Kotiuduimme RuisRockista lauantai-iltapäivällä ja lähdin melkein suoraan seuraaviin meininkeihin. Tällä kertaa luvassa oli itselleni harvinaisempaa herkkua.

Vierailevina tähtinä mukana pyörivät reiviystäväni Olvi ja cyberpunkreview.com:ista tuttu superstara Bencoder. 

Goth Daycare oli suunniteltu ikäänkuin etkoiksi illan Lumous Clubille ja tunnelma oli sen mukainen: ei liian riehakasta muttei tylsääkään. Bändit soittivat aika isolla eikä musiikin päälle pystynyt puhumaan kunnolla. Musaa kuitenkin kuunteli ihan mielellään, joten eihän sitä puhua tarvinnutkaan. Pari ekaa bändiä eivät ihan henkilökohtaiseen makuuni passanneet mutta vierailevat tähdet sanoivat niiden olevan ihan OK.

Silent Scream -nimisen bändin jälkeen lavalle nousi Sihil, jota iso osa porukasta oli ilmeisesti odottanut.
Täytyy myöntää että tyyppi osaa hommansa. Mies oli yksin lavalla mukanaan mikrofoni ynnä muita laitteita ja sai vedettyä kunnon show:n. Tämäntyyppinen industrial/gootti-musa vaatii esiintyjältä hyvän kunnon koska riehuminen on olennainen osa musiikkia. Sihil riehui lavalla niinkuin sekopää (positiivinen kommentti) ja sai tanssilattiallekin yleisöä.

Melkein teki mieli itsekin tanssia mutta jätin touhun sen paremmin osaaville. Itsellä taipuu x-step ynnä muut askeleet mutta miten gootit tanssivat? Goottia minusta ei saa tekemälläkään joten tyydyin seuraamaan vierestä.
Olvi ja Bencoder sulautuivat joukkoon hieman paremmin mutta ilmapiiri oli kuitenkin lämmin eikä itselle tullut mitään ulkopuolista oloa.

Vaikka ilta alkoi hyvin väsyneenä niin Dog's Homesta sai uutta energiaa. Paikka oli yllättävän pieni ja ulos muodostui jono, jossa itsekin odottelimme jonkin aikaa ennen sisäänpääsyä. Seuraavalla kerralla etkot vaikka Infernoon! Tällaisia erikoisia tapahtumia pitänee kiertää enemmänkin. Lumous Club tuntui houkuttelevalta etkojen jälkeen mutta pakko oli päästä nukkumaan... Ruissista ei niin vain toivuta.

The Prodigy @ Ruisrock 2011

Mitä?
Legendaarinen bändi legendaarisilla festareilla.
Liam Blog


Missä?
Ruisrock, Turku,  8.7.2011 klo 00:15

Kokemuksia:
Tätä tapahtumaa odotin innolla ja The Prodigy-hype vain yltyi päivämäärän lähestyessä. Matkassa olivat mukana Lizsen, Ante ja "mielellään anonyymina esiintyvät" Jukka ja Anna; kaikki pitkäaikaisia faneja ja ensimmäistä kertaa bändin keikalla.

Tunnelma alkoi Turun rautatieasemalta kun eräs festivaalikansan edustaja kyseli että "Hehe. Prodigy, vai?" Myönsin asian olevan näin ja kysyin että näytänkö joltain fanilta kun oli noin päivänselvää. "Eheeet yhtään..."
Tästä alkoi leikki nimeltä "Bongaa prodigy-fani", joka oli vähän liian helppo. Kaupungissa tuli vastaan satoja festarilaisia bändipaidat päällä.

Etsiessämme ystäviämme kävi ilmi että Elisan verkko oli ilmeisesti down, koska viestejä ei pystynyt lähettämään eivätkä soitot onnistuneet. Puhelimien toimimattomuus vaikeutti festarielämää jonkun verran. Näissä tilanteissa ei muuta voi kuin pysytellä etukäteen sovitussa suunnitelmassa. Muistatteko kun 90-luvulla tämä oli ihan normaalia?

Vihdoin aloitimme matkan festarialueelle. Varsinainen seikkailu siitäkin kehkeytyi. Bussiin oli 2598795 kilometrin jono ja aurinko paahtoi täysillä. Ruissalon pysäkiltä alueelle oli matkaa yli 2 kilometriä ja tuhansien ihmisten letka näytti ja tuntui pyhiinvaellukselta (ja sitä se varmaan olikin). Alueella jonotimme lisää vessoilla ja portilla. Aurinkoa sai ihan tarpeeksi. Turvatarkastus portilla oli aika mitätön; katsottiin vaan ettei mitään pulloja ole mukana.

Festarialueella asiat oli hoidettu mallikkaasti. Vesipisteitä ja vessoja oli ihan tarpeeksi vaikka vähän sai jonottaakkin. Istuskella pystyi nurmikolla ja rantsun hiekalla. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla paljon, vaikkakin suolaiseen hintaan. Ihmisistä panin merkille aika selkeän kahtiajakautumisen "pikkuteineihin" ja raskaamman musiikin ystäviin. Varmaan joka toisella tyttöhenkilöllä oli tällaiset jalassa. Muoti on joskus ihan kivaa mutta joskus en ihan ymmärrä... Pysyn asiasta hiljaa koska ysäri ei ole vielä muodissa ja itse sitä aikalailla noudatan.

Voodoo People Magic People
Niittylavalla oli väkeä jo edellisen artistin lopettaessa. Saavuimme Anten kanssa lavalle 1,5 tuntia ajoissa mutta eturiviin ei enää mahtunut. Oli pakko tyytyä siihen kolmanteen riviin.. nyyh. Jokatapauksessa oli mukavaa nähdä muitakin vannoutuneita faneja leiriytyneenä niitylle. Aika valui hitaasti ja kulutimme aikaa seuraamalla lavan rakennusta ja soundchekkejä. Taustahälynä soi mielenkiintoista teknoa ja muun muassa The Bloody Beetroots feat. Steve Aoki - WARP. Porukka alkoi jo tanssimaan hyvissä ajoin. Juttelin erään oululaisen dubstep-DJ:n kanssa joka oli mielissään saadessaan tanssia. Kuulemma oli ollut edellisellä prodigyn keikalla sikainfluenssassa. Omistautuneisuus kunniaan!

Vihdoin keikka alkoi.
 24 000 fania lähti painautumaan kohti lavan etureunaa yhtä aikaa. fffuuuu-

Ideanahan oli että edestä näkee paremmin lavalle mutta pitihän se jo aikaisemman festarikokemuksen mukaan tietää mitä siitä seuraa. Eturivissä seisonut kaksimetrinen kusipää alkoi niittaamaan pienempiään maahan ja tilanne meni aika vaaralliseksi. Kestimme Anten kanssa noin 5 minuuttia, jonka jälkeen oli pakko suorittaa sellainen Monty Python and the Holy Grail -tyyppinen "RUN AWAYYYY". Kymmenen metriä kauempana näki screenin ihan hyvin ja pystyi jopa tanssimaan jonkun verran. Hyvä kuitenkin että sieltä edestä tuli todistettua että on nämä ne oikeat tyypit lavalla eikä mitään feikkejä. Loput pystyi katsomaan screeniltä.

Biisilista oli identtinen bändin viimeviikkoisen Kreikan keikan kanssa. Vanhoja ja uusia biisejä tuli aikalailla vuorotellen ja fiilis oli kova!  Maxim ilmoitti bändin olleen viimeksi ruississa vuonna -97 ja huudatti yleisöä asiasta. Oujee! Bändi ei ollut tyytyväinen ennenkuin huudettiin tarpeeksi lujaa. Nyt ei ole ääntä.

Setin parhaita biisejä olivat Voodoo People ja Smack My Bitch Up, ylläripylläri. Klassikkobiisit groovasivat vaan niin saakelin hyvin että yleisö meni täysin sekaisin. Meidät käskettiin tekemään "the biggest fucking circle ever" ja niinhän me teimme joka ikisen biisin alkuun. Porukka ravasi ympäriinsä ja pomppi juuri niinkuin prodigyn keikalla pitääkin. Itsekin onnistuin telomaan itseni kaatuilemalla mutta huomaavaiset kanssaihmiset nostivat kaikki kaatuneet heti ylös.

Settilista oli suurimmalta osin juuri sitä mitä voisi odottaa. Invaders Must Die -albumi oli esillä koko ajan ja lopussa meille ilmoitettiin että "there are warriors in fucking Finland"

Keikasta on pakko vielä mainita täysin yllätyksenä tullut encore "Out of Space" joka sai tämän oldskool-fanin melkein kyyneliin. Aikuisten oikeasti. En ollut varautunut siihen, että kyseisen biisin vielä livenä kuulisin. Biisin loputtua sitä ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla ja piti vain urheasti ja hikisenä lähteä taivaltamaan kohti majoitusta.

Swamp People
Sama kahden kilometrin kävely toistui keikan jälkeen. Vaikutelma pyhiinvaelluksesta muuttui haitilaiseksi voodoo-zombikulkueeksi kun 24 000 Prodigy Warriors -koulusta valmistunutta eteni hitaasti ja epävarmasti kohti bussipysäkkiä. Osa zombeista rymysi aidan takana metsässä ja osa kompuroi nokkosia täynnä olevissa ojissa. Näky oli paikoitellen niin huvittava että oli pakko nauraa vaikka väsymys painoi. Zombit tunkivat itsensä jo täysiin busseihin ja katosivat sitten Turun yöhön. The Prodigy oli kokemuksena fyysisesti raskas mutta psyyke sai reilusi uutta puhtia.

Onnelliset fanit (vaikka aurinko paistaa suoraan silmiin).

Tulevaa

 NeuRoFunK Mix DRUM N BASS 2011


Videolla oli niin vähän katsojia että pakko linkittää se tähän. Aika herkkua.

Blogiin tulossa tekstiä ainakin parista Volumen illasta ja Ruisrockista kunhan sinne asti selviytyy!
Mainostaa pitää myös Tampere Rave City -tapahtumaa johon facebookin mukaan ei ole vielä läheskään tarpeeksi väkeä tulossa. Mars kaikki ostamaan lippua :)

Tampere Rave City @ Tiketti.fi

Tuesday Dive @ Groove Bar & Cellar, Tampere

Mitä?
Korviahivelevän hienostunutta, minimaalista ja groovea teknoa + psytrancea sitten sen perästä.
Ilmaista salaattia (jes!) ja halvat juomat.
Ilmaiseksi pääsee sisään. Narikka oli pari euroa.
klo 22-04

Facebookin mukaan "Upcoming Tuesdays: 28.6, 5.7, 12.7, 19.7, 26.7" ja varmaan lisääkin.

Missä?
Grooven alakerta.

Kokemuksia:
Tämä klubi on jatkunut jo kauemmin ja sijoittuu yllätys yllätys tiistaipäivälle. Vähän jänskätti ekalla kerralla että meneeköhän nyt liian myöhään kun on arkipäivästä kyse. Tiistaille passaa juuri tällaiset teknomeiningit. Tunnelma on hyvin intiimi eikä mihinkään tunnu olevan kiire.

Kaverin kanssa saavuttiin paikalle ajoissa syömään yläkerran salaattipöydän antimia. Hyvvää oli.

Viereisestä pöydästä kuului ihmettelyä Grooven vakioasiakkailta että "mitähän väkeä tämä on jota tänne on alkanut tiistaisin ilmestymään". Aikansa siinä tarkastelivat ja tulivat siihen tulokseen että "ai tää on tätä reiviporukkaa." Baarissa on itsekin tullut käytyä pari kertaa istumassa ja täytyy myöntää että ylä- ja alakerroksessa on täysin eri tunnelma. Yläkerta on sellainen "tavallinen baari" jossa on tylsää ja tällaiset friikit tuntevat olonsa ehkä vähän ulkopuoliseksi. Alakerrassa on ollut hyvät pippalot muulloinkin, ei vain tiistaisin.

Tuesday Diven musiikki on sitten aivan omaa laatuaan. Ah. Sopii minulle. Harvoin kuulee näin mehukasta teknoa. Pystyisin istumaan ilman juomiakin vain paikallaan ja jammailemaan biitin tahtiin. Talvella tapahtuma on kuin sukeltaisi lämpimiin vesiin ja kesällä kuin raikas tuulahdus keskellä kuumuutta...

Psytrance osio on vauhdikasta kuten voisi olettaa. Hyvää settiä on aina soitettu silloin kun olen jaksanut paikan päälle jäädä. IMO psytrance on yksi parhaista tanssittavista tyyleistä.

Heh. Menipä ylistykseksi.

Hienoa on myös paikalle tuodut taideteokset, UV-lamput ja seinälle heijastetut efektit jotka lisäävät sitä "Dive" tunnelmaa Tuesdayhin. Jos nyt jotain negatiivistakin pitää sanoa niin bassoa voisi toistaa enemmän; jää paikoitellen hieman kuivaksi (saattaa johtua myös Grooven kellarin mataluudesta, en osaa sanoa kun en ole ekspertti. Valaiskaa toki kommenteissa.) Joskus kellarissa on myös aika kuuma mutta niinhän se aina menee.

Kaikenkaikkiaan loistavaa illanvietettä jos sattuu keskiviikkoaamu olemaan vapaa.

Kesä 2011

Töiden lomassa ehtii joskus harvoin käydä klubeillakin.

Niistä reissuista aion tähän blogiin kirjoittaa ja ehkä saada lisää porukkaa mukaan meininkeihin.
Sijoitun Tampereelle mutta Helsingissäkin varmaan tulee käytyä silloin tällöin, ja miksei muuallakin. Ehdotuksia saa heittää! Tektstit pyörivät konemusiikin ihmeellisessä maailmassa mutta musiikkimakuni ei ole lainkaan jäykkä joten varmaan sitä hevimusaakin tulee arvioitua. Klubeilun lisäksi kirjoitan levyarvosteluja.

Terveisiä vaan ja tanssilattialle!